Sisäistymispsykologia on sisäistymismenetelmiä käyttävä hoitomuoto, jossa mm. poistetaan mielen haitalliset sisällöt (kielteinen kokeminen ja kokemistavan häiriöt) ja annetaan mielen automaattisen korjausjärjestelmän muuttaa ihmisen toiminta tilanteessa tarkoituksenmukaiseksi. Sisäistymisen suorittaa ongelmista kärsivä henkilö itse muokaten maailmankuvansa merkityssuhteita paremmin toimiviksi. (Rauhala 1986, 84–96.) Termi on epävirallinen.
Sisäistyminen voi edistää aitoa yksilöllisyyttä, jossa henkisyys on ihmiskeskeistä. Sisäistymispsykologia pyrkii murtamaan kaavamaisia kokemustapoja. Sisäistämispsykologiassa opastaminen on hyvin vähäistä ja henkilön on itsetutkiskellen, itsenäisesti ja yksin ratkaistava ongelmansa. (Rauhala 1986, 89–91.)
Sisäistyminen on länsimaissa psyykkisesti normaalien ihmisten menetelmä kehittää itseään ja ennaltaehkäistä psyykkisiä ja psykosomaattisia häiriöitä. Sisäistyminen tulisi voida suorittaa ilman julkisen terveydenhuollon psykolääkkeellistä valvontaa. Kaikki eivät hyödy sisäistymisestä. (Rauhala 1986, 99 ja 109.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.