Alkoistin lapsen tunne-elämä

Alkoistin lapsen tunne-elämä on psyykkisen järjestelmän osa, joka muodostaa hänen maailmankuvansa ja mallin sen jäsentämiseen. Alkoistin lapsi ei yleensä saa kehityksensä kannalta riittävää palautetta itsestään. Tunne-elämä on persoonallisuuden kehittymisen tärkein yksittäinen tekijä. (Acherman 1990, 55–59.)

”Tyttömme joi viinaa pullon – nyt murhe musta kotiimme tuli, tyttömme on
hanttapuli” (lähdetiedot lisätään myöhemmin).

Tunne-elämän kehittymisen edellyttää turvallisuuden tunteen kokemista. Turvallisuuden tunne edellyttää aikaisempia kokemuksia turvallisuudesta. Mikäli turvallisuuden tunne puuttuu, lapsen selviytyminen perustuu puolustusmekanimeihin. (Acherman 1990, 57–58.)

Puolustusmekanismeja ovat mm. projektio, reaktionmuodostus, regressio, repressio ja sublimaatio. Projektiossa todellisuudesta irtaudutaan heijastamalla oma kielteinen käyttäytyminen itsensä ulkopuolelle, reaktionmuodostuksessa viestitetään todellisten tunteiden vastakohtaa, regressiossa palataan aikaisemman kehitysvaiheen mukaiseen toimintaan, repressiossa rajoitetaan käyttäytymistä ja sublimaatiossa väistetään kielteisiä asioita korviketoiminnalla. (Acherman 1990, 58–59.)

Alkoistin lapsen tunne-elämän kehitys on yksilöllinen ja tunne-elämän kehityspolut ovat erilaisia. Alkoistin lapsen elämään liittyvä jatkuva psyykkinen kuormitus vaikuttaa yleensä kielteisesti tunne-elämän ja persoonallisuuden kehittymiseen. (Acherman 1990, 60.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ackerman, Robert, J. 1990. Lapsuus lasin varjossa – Lapsi alkoholiperheessä. Suomentanut A-klinikkasäätiö. Helsinki: VAPK-kustannus.