Mestariasenne valmennuskommunikaatiossa

Mestariasenne valmennuskommunikaatiossa on organisaation vuorovaikutuskäytäntöjen kokonaisuus, joka mahdollistaa ajantasaisen tiedonvaihdannan. Ilman ajantasaista tiedonvaihdantaa organisaation kyky suoriutua haasteista vähenee. (Collins 2010, 83–87.)

”Kieltämisen kulttuuri vaurioittaa yritystä” (Collins 2010, 85).

”Who Says Elephants Can’t Dance?” (Loius V. Gerstnerin teos teoksesta Collins 2010, 91).

”Kilpailijat tulivat ja panivat meidät matalaksi” (Louis V. Gerstner Jr. (IBM) teoksesta Collins 2010, 85).

Mestariasenne valmennuskommunikaatiossa perustuu tosiasioiden hyväksymiseen. Mestariasenne tulee esiin mm. seuraavissa asioissa (aakkosjärjestyksessä):

1. arvostetaan ryhmän jäsenten esittämiä ajatuksia, oivalluksia ja perusteltuja näkemyksiä
2. jälkikritiikki ei hae syntipukkeja vaan ratkaisuja
3. keskustelu perustuu dataan, loogisiin väitteisiin ja tosiasioihin
4. ryhmän tekemään päätökseen sitoudutaan
5. vaikeista asioista keskustellaan
6. vastuu on yhteistä, ei personoitua
7. yhteisön etu on tärkeämpi kuin oma etu. (Collins 2010, 84.)

Organisaation tulee tunnustaa se, että se on vaikeuksissa omien toimenpiteidensä johdosta. Hankalat tosiasiat ovat olemassa, vaikka ne yritetään selitellä pois. (Collins 2010, 84.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.