tiistai 31. elokuuta 2010

L'hymne à l'amitié

Non ! Rien de rien...

L'HYMME À L'AMITIÉ
Kadut sitä, että
olet avannut suusi.

Ja sitä, että olet jäänyt
tai lähtenyt,
hävinnyt tai voittanut,
heittänyt pois niin paljon.

Huomaat kuitenkin,
että koskaan ei tarvitse
katua sitä,
että olet ystävällinen. (mukaillen Valvio 2010, 116.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Valvio, Timo. 2010. Palvelutapahtuma ja asiakkaan kohtaaminen. Hämeenlinna: Helsingin seudun kauppakamari. ISBN 978-952-246-030-1.

Alkoistin lapsi

Alkoistin lapsi on henkilö, jolle hänen lapsuusympäristönsään tapahtunut alkoholin käyttö on aiheuttanut tunne-elämän ja sosiaalisen kanssakäymisen haittoja. Alkoistin lapsen itsearvostus, sopeutumiskyky ja stressinsieto ovat yleensä tavanomaista heikemmät. (Acherman 1990, 47–48.)
”Me kaikki vain menimme hoitamaan haavojamme – kukaan ei välitä siitä, miltä minusta tuntuu ” (alkoistin lapsi teoksesta Acherman 1990, 48.)

”Kun tuuli aloitti - hän katsoi kauas - lähti pois.”
Alkoistin lapsen roolityypit (Garmezy 1983 ja Wegsheider 1979) ovat haavoittumaton, kadotettu (näkymätön) lapsi, maskotti, sankari ja syntipukki. Haavoittumaton lapsi on kasvanut lapsuudestaan huolimatta terveeksi aikuiseksi. Kadotettu (näkymätön) lapsi on epävarma identiteetistään, maskotti on ylisuojeltu perheen vaikeuksilta ja hän voi olla täysin epäitsenäinen, sankari on hyperaikuinen ja syntipukki on perheen sisäisen yhteisöväkivallan kohde. (Acherman 1990, 50–51.)

Alkoistin lapsi tuntee itsensä hylätyksi. Perheessä lapsi ei kykene ymmärtämään elämäntilannettaan, ja hän kokee olevansa voimaton ja puolustuskyvytön kohde kasvuympäristönsä yhteisöväkivallalle, jota hän ei voi paeta. (Acherman 1990, 52–54.)

Alkoistin lapsen vanhempien käyttäytymisen tärkein yksittäinen tekijä on epäjohdonmukaisuus. Alkoistin lapsi sopeutuu elämään itselleen epäaidoissa ja epävarmoissa rooleissa maailmassa, jossa ei ole selvää rakennetta. Alkoistin lapset eivät kykene yleensä tukemaan toinen toisiaan. (Acherman 1990, 48–51.) Huom. vanhemmat voivat olla ns. kuivia alkoisteja.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ackerman, Robert, J. 1990. Lapsuus lasin varjossa – Lapsi alkoholiperheessä. Suomentanut A-klinikkasäätiö. Helsinki: VAPK-kustannus.

Näkymättömän vammautumisen -oireyhtymä

Näkymättömän vammautumisen -oireyhtymä (myös Acting out -käyttäytyminen) on alkoistin lapsen käyttäytymismalli, jossa hänen sosiaaliset taitonsa ovat hyvät johtuen sopeutumisesta vaikeaan vuorovaikutustilanteeseen kasvuympäristössä. Lapsi omaksuu näkymättömän vammautumisen -oireyhtymässä aikuisen sosiaaliset taidot luontaista psykologista kehitysvaihettaan aikaisemmin. (Ackerman 1990, 53–54.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ackerman, Robert, J. 1990. Lapsuus lasin varjossa – Lapsi alkoholiperheessä. Suomentanut A-klinikkasäätiö. Helsinki: VAPK-kustannus.

Alkoistin lapsen tunne-elämä

Alkoistin lapsen tunne-elämä on psyykkisen järjestelmän osa, joka muodostaa hänen maailmankuvansa ja mallin sen jäsentämiseen. Alkoistin lapsi ei yleensä saa kehityksensä kannalta riittävää palautetta itsestään. Tunne-elämä on persoonallisuuden kehittymisen tärkein yksittäinen tekijä. (Acherman 1990, 55–59.)
”Tyttömme joi viinaa pullon – nyt murhe musta kotiimme tuli, tyttömme on
hanttapuli” (lähdetiedot lisätään myöhemmin).
Tunne-elämän kehittymisen edellyttää turvallisuuden tunteen kokemista. Turvallisuuden tunne edellyttää aikaisempia kokemuksia turvallisuudesta. Mikäli turvallisuuden tunne puuttuu, lapsen selviytyminen perustuu puolustusmekanimeihin. (Acherman 1990, 57–58.)

Puolustusmekanismeja ovat mm. projektio, reaktionmuodostus, regressio, repressio ja sublimaatio. Projektiossa todellisuudesta irtaudutaan heijastamalla oma kielteinen käyttäytyminen itsensä ulkopuolelle, reaktionmuodostuksessa viestitetään todellisten tunteiden vastakohtaa, regressiossa palataan aikaisemman kehitysvaiheen mukaiseen toimintaan, repressiossa rajoitetaan käyttäytymistä ja sublimaatiossa väistetään kielteisiä asioita korviketoiminnalla. (Acherman 1990, 58–59.)

Alkoistin lapsen tunne-elämän kehitys on yksilöllinen ja tunne-elämän kehityspolut ovat erilaisia. Alkoistin lapsen elämään liittyvä jatkuva psyykkinen kuormitus vaikuttaa yleensä kielteisesti tunne-elämän ja persoonallisuuden kehittymiseen. (Acherman 1990, 60.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ackerman, Robert, J. 1990. Lapsuus lasin varjossa – Lapsi alkoholiperheessä. Suomentanut A-klinikkasäätiö. Helsinki: VAPK-kustannus.

Ongelman määrittely tavoitteiden kautta -malli

Ongelman määrittely tavoitteiden kautta -malli on ristiriitaisten tavoitteiden (tarpeiden) ratkaisemiseen (konflikti) käytettävä neuvottelutekniikka, jossa määritellään ensin osapuolten tavoitteet, mietitään sitten eri ratkaisuvaihtoehtoja ja valitaan sen jälkeen paras mahdollinen kompromissi. (Ranta 2005, 92–93.)

Kun ratkaisu on toteutunut, arvioidaan sen onnistuneisuus. Ongelman määrittely tavoitteiden kautta -malli ei tuota vakioratkaisua, vaan mallia on käytettävä uuden ongelman ilmetessä huomioiden kyseisessä tilanteessa vallitsevat olosuhteet. (Ranta 2005, 93.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

Muutosaskel-malli

Muutosaskel-malli on muutoksen toteuttamisessa käytettävä työväline, jossa muutoksen eri tekijät määritellään ja saatetaan toteuttamiskelpoisiksi. Muutos voidaan toteuttaa vain pitkäjänteisellä työskentelyllä. (Ranta 2005, 67–79.)

Muutoksella tulee olla tavoite, resurssit ja toteuttamiskelpoiset osat. Muutosaskel-mallin vaiheet ovat (kronologisessa järjestyksessä):
  1. määritellään positiivinen tavoite (jotain kohti, ei jostain pois)
  2. varmistetaan, että muutoksen toteutuminen on omasta toiminnasta kiinni
  3. määritellään muutoksen aikataulu ja resursointi
  4. visualisoidaan muutos (mielikuvaharjoitus)
  5. poistetaan rinnakkaiset haittatavoitteet
  6. hankitaan tarvittavat resurssit
  7. määritellään muutos ja jaetaan se pieniin osamuutoksiin
  8. harkitaan, onko muutos siitä aiheutuvien luopumisten arvoinen
  9. toteutetaan muutos. (Ranta 2005, 67–78.)
Henkilön todelliset arvot ja muutosvalmius näkyy hänen ajan- ja rahankäytössään. Muutoksen toteuttaminen helpottuu, jos käytetään "As If"-toimintatapaa. (Ranta 2005, 75). (esim. juoksuharjoittelu aloitetaan juoksijana, ei juoksentelijana).

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

Muutoksen elinkaari

Muutoksen elinkaari on jokaisessa voimakkaassa murrosvaiheessa toistuva henkilön tai organisaation vaihemalli. Henkilön sosiaaliset olosuhteet voivat estää hänen kehittymisensä etenemisen. (Ranta 2005, 63–66.)

Muutoksella saavutettu uusi tasapainotila ei ole pysyvä. Muutoksen elinkaaren vaiheet ovat (kronologisessa järjestyksessä):
  1. tasapainotila (alfa; suljettu tila)
  2. tyytymättömyyden tila (beta; turbulenssia)
  3. romahdus ja päämäärän etsiminen (gamma; kaaos)
  4. uusi tasapainotila (delta; uusi suljettu tila). (Ranta 2005, 63–66.)
Äkillinen muutos edellyttää henkilön tai organisaation hetkellistä oivallusta joka muuttaa arjen. Muutos voi tapahtua myös vähittäin. (Ranta 2005, 97–100.)

Mikäli kriisistä on opittu, uusien ongelmien aiheuttamat muutokset on helpompi selvittää. Muutoksen elinkaaren läpikäyminen tapahtuu henkilön tai organisaation omien muutosvalmiuksien sallimalla aikataululla (muutos voi jäädä tapahtumatta). (Ranta 2005, 63–66.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

Tiedostamisen taso

Tiedostamisen taso on ongelmanratkaisutyökalu, jota käyttäen samaa tilannetta voidaan tarkastella järjestelmällisesti eri näkökulmista. Eri tiedostamisen tasot ovat keskenään samanveroisia. (Ranta 2005, 33–35.)
"Minulla on vasara, kaikki ongelmat ovat siis nauloja" (esimerkki ajattelun kaventumisesta, pjo).
Tiedostamisen tasoon liittyvän kysymyksen tehtävänä antaa tietoa vallitsevasta tilanteesta. Tiedostamiset tasot ovat (aakkosjärjestyksessä):
  1. arvot, uskomukset; miksi?
  2. identiteetti; kuka, mikä?
  3. kyvyt, osaaminen, strategia; miten?
  4. käyttäytyminen; mitä?
  5. ympäristö; missä, milloin?. (Ranta 2005, 33–42.)
Ongelma tulisi (yleensä) ratkaista toisella tasolla kuin se on syntynyt jotta vältetään ajattelun kaventumisen. Toimintaympäristön tunteminen parantaan kykyä selviytyä. (Ranta 2005, 41–42.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

Ongelman omistaja

Ongelman omistaja on henkilö, joka tuntee tyytymättömyyttä. Eri ongelmatyypit edellyttävät erilaisia vuorovaikutustaitoja. (Ranta 2005, 84–86.)

Ongelman omistajan määrittely auttaa valitsemaan tarkoituksenmukaisen tavan käsitellä ongelmaa. Eri ongelmanomistajatilanteet ovat:
  1. minä olen tyytyväinen ja toinen on tyytyväinen (ei ongelmaa)
  2. minä olen tyytymätön ja toinen on tyytyväinen; ongelman ratkaisutaito ja jämäkkyys
  3. minä olen tyytyväinen ja toinen on tyytymätön; auttamistaito
  4. minä olen tyytymätön ja toinen on tyytymätön; konfliktin ratkaisutaito. (Ranta 2005, 84–86.)
Ongelman omistaja määritellään kysymyksellä: ”Kenellä on ongelma / kuka on tyytymätön?” Toinen henkilö ei yleensä koe olevansa ongelma, vaikka sinun kokemuksesi mukaan hän on ongelma. (Ranta 2005, 84–85.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

Organisaation vuorovaikutustila

Organisaation vuorovaikutustila on yhteisön viestintämalli, joka kuvaa henkilöiden tapaa hoitaa vuorovaikutus. Organisaation vuorovaikutustila voi olla syyllistävä, mukautuva, tilanneherkkä tai luova. Luovassa vuorovaikutustilassa tiedonvaihdanta on ajantasaista. (Ranta 2005, 20–26.)

Syyllistävä organisaatio on tapahtumaorientoitunut ja vastaa esiin nouseviin ongelmiin niiden ilmaantuessa. Ongelma henkilöidään syntipukin kannettavaksi tavanomaisilla yhteisöväkivallan keinoilla. Työilmapiiri ja tuloksellisuus ovat syyllistävässä organisaatiossa huonoja. (Ranta 2005, 21–22.)

Mukautuva organisaatio on tapahtumaorientoitunut ja vastaa esiin nouseviin ongelmiin niiden ilmaantuessa. Ongelma ratkaistaan ilman syntipukin etsimistä, mutta uudet menetelmät ja toimintatavat eivät siirry käytettäviksi uusissa vastaavissa ongelmatilanteissa. (Ranta 2005, 23.)

Tilanneherkkä organisaatio on tilanneorientoitunut ja vastaa esiin nouseviin ongelmiin systeemiajattelun keinoin. Aikaisemmasta ongelmanratkaisusta saatu oppi pyritään siirtämään käytettäväksi uusien ongelmatilanteiden ratkaisuun. (Ranta 2005, 24–25.)

Luova organisaatio on innovaatio-orientoitunut ja kehittynyt kommunikaatio pyrkii löytämään uusia toteutettavissa olevia ratkaisuja. Luova organisaatio käyttää systeemiajattelun menetelmiä. (Ranta 2005, 25–26.)

Organisaation osaorganisaatioiden vuorovaikutustila voi vaihdella. Esim. tuotanto-osaston vuorovaikutustilaksi riittää tilanneherkkä vuorovaikutustila. (Ranta 2005, 26.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

Sähläys

Sähläys on harjoittelun toteuttamisvaiheen haittaprosessi, jossa resursseja hukataan mm. aikatauluvirheiden, välineiden etsimisen, väärän harjoitusjärjestyksen tai -tavan vuoksi. Henkilöt harjoittelevat ilman ajantasaista ja oikeaa viestintää. (Ranta 2005, 80.)

Sähläys voi aiheuttaa mm. saman harjoitteen tekemisen moneen kertaan tai osan harjoitteista jää tekemättä tai tehdään turhia harjoitteita. Sähläykseen kuluvan työajan on arvioitu työelämässä olevan 15–35 % päivittäisestä työajasta. (Ranta 2005, 80.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

”Kiltistä tytöstä ei tule mestaria”

”Kiltistä tytöstä ei tule mestaria” on ilmaus, joka tarkoittaa sitä, että kiltti tyttö -oireyhtymä estää menestyksen saavuttamisen. Menestyminen edellyttää mm. pitkäjänteisyyttä ja riittävää määrää omista oikeuksista kiinni pitämistä. (Heli Rantanen teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 140–141.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-1.

Hyvästä paras -malli

Hyvästä paras -malli on organisaation suorituskyvyn lisäämiseen ja ylläpitämiseen pyrkivä liiketoimintaprosessin tehostamiskäytäntöjen kokonaisuus. Hyvästä paras -malli perustuu kurinalaisesti toimiviin johtajiin sekä kurinalaiseen ajatteluun ja toimintaa, joiden pohjalta luodaan itseään ylläpitävä huippuasema. (Collins 2010, 173–176.)
”Erinomaisuuteen panostaminen luo perustan erinomaisuudelle ja sen seurauksille” (Collins 2010, 174).
Kurinalaisesti toimiva johtaja on kunnianhimoinen, nöyrä ja yrityksen tavoitteisiin sitoutunut. Hän valitsee avaintehtäviin henkilöitä, jotka ovat ”oikeita henkilöitä oikealla paikalla” ennen kuin aloittaan toiminnan. (Collins 2010, 173.)

Kurinalainen ajattelu perustuu tosiasioiden realistiseen kohtaamiseen ja uskoon siitä, että vaikeuksista voidaan selviytyä. Huipputulos perustuu yksinkertaiseen ja johdonmukaiseen toimintatapaan, jossa tavoiteltava asia on organisaatiolle tunnetasolla tärkeä. Asian on lisäksi oltava yrityksen osaamisalueista tuottavin ja yrityksen on kyettävä olemaan sillä maailman paras. (Collins 2010, 175.)

Kurinalainen toiminta koostuu henkilökohtaisen vastuun ottavasta organisaatiokulttuurista ja pitkäjänteisestä toiminnasta organisaation tuloskunnon kehittämiseksi. Itseään ylläpitävä huippuasema perustuu jatkuvaan sopeutumiseen ja uudistumiseen organisaation perusarvojen puitteissa. (Collins 2010, 175–176.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

”Oikea henkilö oikealla paikalla”

”Oikea henkilö oikealla paikalla” on organisaatiokohtainen vaatimusmäärittely, joka kertoo henkilön soveltuvuudesta tiettyyn avaintehtävään. Tällainen henkilö on luonnostaan kurinalainen ja tuloshakuinen sekä motivoitunut sisäisten syiden vuoksi. (Collins 2010, 156–157.)
”Oikea henkilö oikealla paikalla suhtautuu intohimoisesti organisaatioonsa ja tehtäväänsä” (Collins 2010, 157).
”Oikea henkilö oikealla paikalla” omaa organisaatioon tulleessaan sen ydinarvot, on sisäistänyt henkilökohtaisen vastuun yrityksen tuloksesta ja he tekevät sen, minkä ovat luvanneet tehdä. Hän on yhteisöllinen ja ottaa henkilökohtaisen vastuun epäonnistumista. (Collins 2010, 157.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Vain kertalaukauksia (ei sarjatulta)

Vain kertalaukauksia (ei sarjatulta) on valmennusyksikön toimintakeinojen kokonaisuus, joka pyrkii ratkaisemaan suuret valmennuksen ongelmat ilman turvautumista ”ihmeeseen”. Vain kertatulta -strategia pyrkii resurssien parhaimpaan mahdolliseen käyttöön. (Collins 2010, 102.)
”Hengitä syvään. Rauhoita ajatukset. Harkitse. Keskity. Tähtää” (Vietnamin sodan veteraanin teoksessa Collins 2010, 102).
Vain kertalaukauksia on entisen Vietnamin sodassa Yhdysvaltain joukoissa toimineen upseerin toteamus viidakkosodankäyntiin ylivoimaista vihollista vastaan. Menetelmä pyrkii poistamaan valmennuksesta epäolennaisen. (Collins 2010, 102.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

”Me emme ikinä antaudu”

”Me emme ikinä antaudu” on Winston Churchillin kesäkuussa 1940 Englannin alahuoneessa esittämän puheen päälause. Niin kauan kuin henkilö tai organisaatio on toimintakykyinen toimintaympäristössään, se voi taistella olemassaolonsa puolesta. (Collins 2010, 121–124.)
”Voittaminen on jatkuvaa kompastelua, nousemista ja matkan jatkamista” (mukaillen Collins 2010, 124).
Selviytymiskamppailu perustuu ihmisiin, jotka jatkavat ponnistelujaan sinnikkäästi takaiskujen jälkeenkin. Epäonnistuminen on psyykkinen tila, ei fyysinen. (Collins 2010, 124.)

Voittaminen voi edellyttää tappioiden, kivun ja hetkellisen toimintavapauden hyväksymistä, mutta uskosta omaan kykyyn lopulta selviytyä tulee uskoa. Tulevaisuus on luotava omien ydinarvojen pohjalta ja tavoitteena rakentaa loistava urheilusaavutus. (Collins 2010, 124.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Eloonjäämiskamppailu

Eloonjäämiskamppailu on valmennusyksikön toimintakeinojen kokonaisuus, joka pyrkii kehittämään merkittäviin ja ylivoimaisiin suorituksiin pystyvän urheilijan. Urheilijan on oltava lajissaan korvaamaton. (Collins 2010, 114.)

Eloonjäämiskamppailu on mahdollista niin kauan kuin urheilijalla on käytettävissään resursseja. Nousu voidaan vaikeassakin tilanteessa rakentaa askel askeleelta. (Dick Clark teoksesta Collins 2010, 118.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Tuhovalmennus

Tuhovalmennus on valmennusyksikön toimintakeinojen kokonaisuus, joka pyrkii ratkaisemaan suuret valmennuksen ongelmat turvautumalla ”ihmeeseen”. Valmennuksen ongelmat eivät yleensä ratkea yhdellä muutoksella toimintatavoissa. (Collins 2010, 105.)

Tuhovalmennus voi tuottaa aluksi lyhyt aikaisia tuloksia. Tuhovalmennuksen piirteitä ovat mm. seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä)
  1. haetaan pelastaja-valmentajaa
  2. luodaan harjoitteluun vallankumous
  3. uvataan kaikki mutta ei saavuteta mitään
  4. muutetaan toimintarakenteita jatkuvasti
  5. tehdään nopeaan läpimurtoon pyrkiviä päätöksiä yhä uudelleen
  6. toimitaan hätäisesti ja paniikissa. (Collins 2010, 105–106.)
Tuhovalmennuksessa valmennuksessa toimivien on vaikea ymmärtää toiminnan tavoitteita ja heistä urheilu on vain tapa ansaita palkka. Tuhovalmennus kuluttaa organisaation taloudellisia resursseja. (Collins 2010, 106.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Pienen askelten valmennusselviytyminen

Pienten askelten valmennusselviytyminen on valmennusyksikön toimintakeinojen kokonaisuus, joka pyrkii ratkaisemaan suuret valmennuksen ongelmat ilman turvautumista ”ihmeeseen”. Valmennuksen ongelmat eivät yleensä ratkea yhdellä muutoksella toimintatavoissa. (Collins 2010, 89–95.)

Valmennuksen laadun kehittäminen ei onnistu nopeasti. Pienten askelten valmennusselviytymisen piirteitä ovat mm. seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä):
  1. ei oteta perustelemattomia ja liian suuria riskejä
  2. ei sitouduta yhteen heikon toimijan kanssa
  3. kartetaan epävarmoja toimintamalleja ja -menetelmiä
  4. keskitytään tuloksiin ja ohjataan toimintaa niiden mukaan
  5. luodaan vahvistuvaa tulostasoa toisiaan johdonmukaisesti tukevilla päätöksillä
  6. määritellään ydinosaaminen ja se, mikä on säilyttämisen arvoista
  7. valitaan valmennuksen johtajaksi maanläheinen ja asiantunteva henkilö. (Collins 2010, 95–96.)
Valmennusorganisaatiolle ei ole olemassa yhtä ainoaa ihanteellista tilaa. Kaikki valmennusorganisaatiot ovat kompromisseja ja jokaisella niistä on ovat vahvuutensa ja heikkoutensa. Mikään organisaatio ei ole ihanteellinen kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. (Collins 2010, 87.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Epätoivoinen valmennusselviytyminen

Epätoivoinen valmennusselviytyminen on valmennusyksikön toimintakeinojen kokonaisuus, joka pyrkii ratkaisemaan suuret valmennuksen ongelmat. Valmennuksen ongelmat eivät yleensä ratkea yhdellä muutoksella toimintatavoissa. (Collins 2010, 87–88.)

Valmennuksen laadun kehittäminen ei onnistu nopeasti. Epätoivoisen valmennusselviytymisen piirteitä ovat mm. seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä):
  1. kielteisten tosiasioiden kieltäminen
  2. konsensus-kulttuurin korostaminen
  3. laskelmointiin perustumaton järjetön riskinotto
  4. päätöksentekijöiden eristäytyminen kilpailukyvyn aikaansaavista henkilöistä
  5. uusien organisaatiomallien hakeminen
  6. vastuusta luopuminen (syiden löytäminen ulkopuolelta). (Collins 2010, 87–88.)
Valmennusorganisaatiolle ei ole olemassa yhtä ainoaa ihanteellista tilaa. Kaikki valmennusorganisaatiot ovat kompromisseja ja jokaisella niistä on ovat vahvuutensa ja heikkoutensa. Mikään organisaatio ei ole ihanteellinen kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. (Collins 2010, 87.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Mestariasenne valmennuskommunikaatiossa

Mestariasenne valmennuskommunikaatiossa on organisaation vuorovaikutuskäytäntöjen kokonaisuus, joka mahdollistaa ajantasaisen tiedonvaihdannan. Ilman ajantasaista tiedonvaihdantaa organisaation kyky suoriutua haasteista vähenee. (Collins 2010, 83–87.)
”Kieltämisen kulttuuri vaurioittaa yritystä” (Collins 2010, 85).

”Who Says Elephants Can’t Dance?” (Loius V. Gerstnerin teos teoksesta Collins 2010, 91).

”Kilpailijat tulivat ja panivat meidät matalaksi” (Louis V. Gerstner Jr. (IBM) teoksesta Collins 2010, 85).
Mestariasenne valmennuskommunikaatiossa perustuu tosiasioiden hyväksymiseen. Mestariasenne tulee esiin mm. seuraavissa asioissa (aakkosjärjestyksessä):
  1. arvostetaan ryhmän jäsenten esittämiä ajatuksia, oivalluksia ja perusteltuja näkemyksiä
  2. jälkikritiikki ei hae syntipukkeja vaan ratkaisuja
  3. keskustelu perustuu dataan, loogisiin väitteisiin ja tosiasioihin
  4. ryhmän tekemään päätökseen sitoudutaan
  5. vaikeista asioista keskustellaan
  6. vastuu on yhteistä, ei personoitua
  7. yhteisön etu on tärkeämpi kuin oma etu. (Collins 2010, 84.)
Organisaation tulee tunnustaa se, että se on vaikeuksissa omien toimenpiteidensä johdosta. Hankalat tosiasiat ovat olemassa, vaikka ne yritetään selitellä pois. (Collins 2010, 84.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Raha (eng. Cash)

Raha (eng. Cash) eli yrityksen maksuvalmius on yrityksen liiketoiminnan jatkumisen tärkein tekijä. Yrityksen toiminta päättyy sen käteisvarojen loppuessa. (Collins 2010, 107–109.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Nomina sunt odiosa (nimet ovat vihattavia)

Nomina sunt odiosa on latinankielinen sanomus, jonka suora käännös on ”nimet ovat vihattavia”. Sanomus on Cireron. (Tiainen, Jorma O. 1983, 843.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Tiainen, Jorma, O., 1983, Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus. ISBN 951-20-2429-2. Saatavuus: Paidaton Juoksija Oulu yksityiskokoelma.

Non possum (emme voi)

Non possum on latinankielinen sanomus, jonka suora käännös emme voi, kuvaa paavinvallan vastahakoisuutta uudistuksiin tai myönnytyksiin valtiovaltaa kohtaan. Paavi Kelmens VII:n vastaus Englannin kuningas Henrik III:n pyyntöön saada erota Katariina Aragoalaisesta. (Tiainen, Jorma O. 1983, 843.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Tiainen, Jorma, O., 1983, Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus. ISBN 951-20-2429-2. Saatavuus: Paidaton Juoksija Oulu yksityiskokoelma.

Non olet (raha ei haise)

Non olet on latinankielinen sanomus, jonka suora käännös on (raha) ei haise ts. ahne ei välitä mistä raha tulee. Vespaniuksen vastaus, kun häntä oli moitittu käymälämaksujen perimisestä. (Tiainen, Jorma O. 1983, 843.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Tiainen, Jorma, O., 1983, Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus. ISBN 951-20-2429-2. Saatavuus: Paidaton Juoksija Oulu yksityiskokoelma.

Non plus ultra (ei edemmäs)

Non plus ultra on latinankielinen sanomus, jonka suora käännön on ”ei edemmäs”. Non ultra plus tarkoittaa tilannetta, jossa saavutettu hyöty on suurin mahdollinen, ”täydellisin”. (Tiainen, Jorma O. 1983, 843.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Tiainen, Jorma, O., 1983, Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus. ISBN 951-20-2429-2. Saatavuus: Paidaton Juoksija Oulu yksityiskokoelma.

Dynaaminen satunnaisarkisto

Dynaaminen satunnaisarkisto on tietovarasto, jonka tietosisältö on täydellisesti järjestäytymätön. Termi on teatraalinen. (Cortegglami 2000, 57.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Antila, Paula, Huikkonen, Antti, Hyyppä, Aki & Järvinen, Piia. 2000. Cortegglami, Francois. Aku Ankka taskukirja; Roope-setä: kultainen Niili. Suomentanut Kirsi Fugazzato, Samuli Kaukoranta, Marisa Kongäs, Kici larmola, Riita Louhimo & Ossi Viskari. Saksa: Helsinki Media/Sarjakuvat.

maanantai 30. elokuuta 2010

Raksilan Prisma: Muslimi tönii

Torstaina 26.9.2010 Raksilan Prisman kohdalla täysin musta musliminainen käveli ensin päin punaisia ja sitten samalla vauhdilla aikoi taklata tämän juoksijan. Muslimi tunnistettiin muslimiksi siitä, että rouva oli pukeutunut hijabiin (muslimivaate) ja niqabiin (kasvot peittävä muslimivaate).

Samana päivänä pieni neekerityttö kiilasi perioululaiseen tapaan jalankulkijan päälle polkupyörällä Oulun pyöräpölijistä tunnetulla Rotuaarilla. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

tiistai 24. elokuuta 2010

Raksilan Prisma: penska tönii

Sunnuntaina 22.8.2010 Raksilan Prismassa noin 5-vuotias herra turhautui, kun tämä juoksija oli kyseisen herran mielestä hänen tiellään. On varmaan käynyt liikaa Oulun Kärpästen otteluissa, kun haastaa riitaa kaupassakin. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

tiistai 17. elokuuta 2010

On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy (Mamas Don’t Let You Babies Grown Up to Be Cowboys)

Aitta 22:ssa on karaokeluettelossa yksi Willie Nelsonin country. Tämä country on Mamas Don’t Let You Babies Grown Up to Be Cowboys, and it's only country, but I Just Loving it.

ON KURJAA, JOS POJASTAS’ KASVAA COWBOY (MAMAS DON’T LET YOU BABIES GROWN UP TO BE COWBOYS)
On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy,
kitaraa hän vain pikkaa, ajaa suurta rekkaa,
ois’ paree lakimies, tai ees’ tradenomina kaupan kassa.
On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy,
ei hän kotiin jää, ain’ tuntee ikävää
vaikk’ ois’ sylis’ armaansa pää.

Cowboyta vaikee on rakastaa, vaikeempi pitää.
En timantteja anna, kultaa, ainut on laulu tää.
Hopeinen vyönsolki, kauhtuneet farkut,
joka yö uusi päivä alkaa.
Et voi ymmärtää mua, ja jos en nuorena kuole,
vain luotas’ hämärään katoan.

On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy,
kitaraa hän vain pikkaa, ajaa suurta rekkaa,
ois’ paree lakimies, tai ees’ tradenomina kaupan kassa.
On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy,
ei hän kotiin jää, ain’ tuntee ikävää
vaikk’ ois’ sylis’ armaansa pää.

Kapakoita savuisii rakastan, ja vuoriston aamuu.
Koiranpentuja pehmeitä, lapsii ja naisii, joita sydän katuu.
Ei kaikk’ ymmärrä mua, ei kaikk’ pidä musta,
ei niitä oo silleen luotu.
On mulla mun oikeus, miehen ylpeys,
ja kun lähdet, se mulle jää.

On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy,
kitaraa hän vain pikkaa, ajaa suurta rekkaa,
ois’ paree lakimies, tai ees’ tradenomina kaupan kassa.
On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy,
ei hän kotiin jää, ain’ tuntee ikävää
vaikk’ ois’ sylis’ armaansa pää. ((c) 1979 E. Bruce & C. Bruce.
suomalaiset sanat (c) 2010 paidaton juoksija oulu.)
À tiksu. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

maanantai 16. elokuuta 2010

Yoga-miehen oikeus (Flow-tila)

Yoga-miehen oikeus on (tässä) joogan oppimisessa noudatettava kahdeksanosainen tie. Yoga-miehen oikeuden tavoitteena on flow-tila (samadhi). (Rauhala 1986, 21–25.) Termi on epävirallinen ja sanaleikki ( oui, crétins ! – We will rock you, all of you, rock off!).

Flow-tilaa ei tule asettaa asiaksi, jonka jokaisen tulisi saavuttaa. Hiljaistumisen tavoitteita voidaan saavuttaa eriasteisesti. Henkisessä kasvussa on tärkeintä pyrkimys hyvään ja kasvun ilmeneminen elämässä. (Rauhala 1986, 118–125.)

Yoga-miehen oikeuksia käytetään hiljaistumisharjoituksessa samanaikaisesti ja harjoituksen edistyminen edellyttää aikaisempien taitojen hallintaa. Yoga-miehen oikeus koostuu seuraavista taidoista (oppimisjärjestyksessä):
  1. pidättyvyys (yama)
  2. itsekuri (niyama)
  3. asento (asana)
  4. hengitys (pranayama)
  5. aistien hallinta (pratyahara)
  6. keskittyminen (dharana)
  7. hiljaistuminen (dhyana); esiflow-tila (kokija-koettu jaottelu säilyy)
  8. flow-tila (samadhi; kokija-koettu jaottelu katoaa). (Rauhala 1986, 21–25.)
Hiljaistumisen aikaana yoga-mies tyhjentää tajuntansa kaikista tavallisen arkielämän sisällöistä (eng. voidness). Mielen hiljaistaminen on välitavoite, jonka kautta pyritään flow-tilaan (autuaalisuus, hurmio, onnellisuus) (eng. ultra-cogitative, ultra = lat. tuolla puolen, cogitative = ajatteleva). Esiflow-tilassa kohdetta ei käsisteellistetä, mutta tapahtumilla on aika ja paikka. Flow-tilan toisessa vaiheessa kokijan tajunta ja tarkkailtava kohde ovat sama asia. (Rauhala 1986, 22–24.)

Flow-tilaan voidaan tuoda sisältö, kohde tai idea ilman käsitteellistä erittelyä. Tajunta on samastunut kohteen kanssa riippumatta siitä, onko se konkreettinen tai ideaalinen. Psyykkis-reaalisessa mielessä minä tai ego ei ole flow-tilassa olemassa. (Rauhala 1986, 24.)

Flow-tilaa ei voida saavuttaa tavoittelemalla sitä ja sen kuvaaminen ei ole sanallisesti mahdollista, koska ajattelu on Flow-tilassa esikielellisellä tasolla. Flow-tila esittäytyy aidosti vain harjoittajalleen. (Rauhala 1986, 31–32.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.

Sisäistymispsykologia

Sisäistymispsykologia on sisäistymismenetelmiä käyttävä hoitomuoto, jossa mm. poistetaan mielen haitalliset sisällöt (kielteinen kokeminen ja kokemistavan häiriöt) ja annetaan mielen automaattisen korjausjärjestelmän muuttaa ihmisen toiminta tilanteessa tarkoituksenmukaiseksi. Sisäistymisen suorittaa ongelmista kärsivä henkilö itse muokaten maailmankuvansa merkityssuhteita paremmin toimiviksi. (Rauhala 1986, 84–96.) Termi on epävirallinen.

Sisäistyminen voi edistää aitoa yksilöllisyyttä, jossa henkisyys on ihmiskeskeistä. Sisäistymispsykologia pyrkii murtamaan kaavamaisia kokemustapoja. Sisäistämispsykologiassa opastaminen on hyvin vähäistä ja henkilön on itsetutkiskellen, itsenäisesti ja yksin ratkaistava ongelmansa. (Rauhala 1986, 89–91.)

Sisäistyminen on länsimaissa psyykkisesti normaalien ihmisten menetelmä kehittää itseään ja ennaltaehkäistä psyykkisiä ja psykosomaattisia häiriöitä. Sisäistyminen tulisi voida suorittaa ilman julkisen terveydenhuollon psykolääkkeellistä valvontaa. Kaikki eivät hyödy sisäistymisestä. (Rauhala 1986, 99 ja 109.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.

Sisäistymisen (meditaation) strategia

Sisäistymisen strategia on se tapahtumisperiaate, jolla sisäistyminen tapahtuu. Sisäistymisen strategia motivoi ja suuntaa sisäistymistä sekä määrittää sen, miten kokeminen ja sen kehittäminen tapahtuu. (Rauhala 1986, 49.)

Sisäistymisen strategia antaa tavoitteen ja ulottuvuuden jossa sisäistyminen tapahtuu. Sisäistymisen strategiat ovat:
  1. yksilön suorittama tajunnan sääntely
  2. yksilön suorittama elintoimintojen sääntely
  3. uskonnollinen kokemus (tajunnan täyttäminen jumalalla)
  4. Flow-kokemus (tajunnan täyttäminen henkisyydellä; epäpyhä autuuden, jumaluuden ja pyhyyden kokemus). (Rauhala 1986, 49–52 ja 82 ja 110–114.)
Yksilön suorittama tajunnan tai elintoimintojen sääntelyssä sisäistyminen sijoittuu kaikissa vaiheissaan kokonaisuudessaan ihmisen kehon ja mielen muodostaman kokonaisuuden sisään. Saavutetut tulokset ilmenevät ensi tajunnan ja sen välityksellä kehon orgaanisten prosessien eriasteisena hallintana. (Rauhala 1986, 50.)

Tajunnan täyttäminen jumalalla on kokemus, jossa arkikokemus ylitetään ja haetaan tiedostetusti ja aktiivisesti Jumala-yhteyttä. Tajunnan täyttäminen jumaluudella on kokemus, jossa arkikokemus ylitetään ja haetaan tiedostetusti jumalasta riippumatonta henkisyyden tilaa. Henkisyyden kokemusta voidaan käyttää sisäistymisessä ilman uskonnon aiheuttamia ongelmia. (Rauhala 1986, 50–52.)

Strategian määrää yleensä sisäistymistekniikka, vaikka se ei ole sitoja. Sisäistymisen strategiaa kuvaavat parhaiten sen aikaansaamat tulokset. Kaikki eivät hyödy sisäistymisestä. (Rauhala 1986, 49 ja 109.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.

Sisäistymisen mielisairausriski

Sisäistymisen mielisairausriski on hiljaistuvan (tai mietiskelevän) henkilön todennäköisyys saada mielenterveyden häiriö harjoituksen aikana. Säännöllisesti sisäistyvän mielisairausriski on muuta väestöä alhaisempi. (Rauhala 1986, 96–99.)
"Tullakseen jousiampujaksi ihmisen on kuljettava mielensä mustimpien laaksojen kautta" (zensanonta, ei teostietoja).
Mikäli henkilö pyrkii ratkaisemaan vaikean elämäntilanteen sisäistymistä harjoittamalla ja tuntee psyykkisen vakautensa epävarmaksi, hänen tulisi ennen sisimpänsä kohtaamista hakeutua psyykkisiä häiriöitä tuntevan sisäistymisohjaajan ohjaukseen. Mm. akuutti tuska-, sekavuus- ja masennustila sekä psykoosi ovat yleensä tiloja, joiden aikana sisäistyminen voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikkakin sisäistyminen voi myös joissakin tapauksissa parantaa mielenterveyden laatua. (Rauhala 1986, 96–99.)

Mielisairauden voi laukaista mikä tahansa elämäntilanteen muutos (mm. rakastuminen, työylennys, uskoon tuleminen). Jos henkilö on hakeutunut sisäistymisharjoitteluun vaikean elämäntaidollisen ongelman vuoksi, hänen mielisairausriskinsä voi realisoitua, mutta sisäistyminen ei ole silloin ensisijainen syy. (Rauhala 1986, 96–99.)

Sisäistyminen on länsimaissa psyykkisesti normaalien ihmisten menetelmä kehittää itseään ja ennaltaehkäistä psyykkisiä ja psykosomaattisia häiriöitä. Sisäistyminen ei sovi kaikille. Sisäistymisen harjoittelu tulisi voida suorittaa ilman julkisen terveydenhuollon psykolääkkeellistä valvontaa. (Rauhala 1986, 99.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.

Sisäistyminen (meditaatio)

Sisäistyminen (meditaatio) on henkilön sisäistä eheyttä parantava harjoitus. Sisäistymisen päämuodot ovat hiljaistuminen (tiedostava ja tarkkaileva sisäistyminen) ja mietiskely (sisältöön keskittyvä sisäistyminen). Sisäistymisen tavoitteena on mielen rauhoittaminen, tajunnan hallinta, keskittyneisyys ja sisäinen hiljaisuus. Sisäistymismuotoja on eri kulttuureissa lukuisia. (Rauhala 1986, 53–61.)

Hiljaistumisessa tajunta on valpas ja avoin kaikille sisältä tai ulkopuolelta tarjoutuville vaikutteille. Huomio kiinnitetään kaikkeen juuri parhaillaan tapahtuvaan puolueettomana tarkkailijana. Uskotaan, että hiljaistumalla ihminen vähitellen vapautuu mekaanisesta ja pakonomaisesta todellisuuden jäsentämisestä saavuttaen aidon, luovan ja vapaan tietoisuuden. (Rauhala 1986, 54–55.)

Mietiskelyssä keskitytään yhteen kohteeseen tai asiaan. Mielen täyttävä sisältö voi olla ulkomaailman todellinen esine tai mielen sisäinen ja ideaalinen kohde. Mielen sisältö voi aihe, jota mietiskelyssä pyritään syventämään ja kehittämään tai mietiskelyn teknillinen apuväline (esim. mantra). (Rauhala 1986, 54.)

Mietiskelyn minää muokkaava sisältö voi olla mm. Kristus (ortodoksit, roomalaiskatoliset), Buddha (buddhalaisuus) ja esim. rentoutus ja mielikuvaharjoitelu (TM-mietiskely). Zen-sisäistymisessä eli hiljaistumisessa tai TM:n eräissä muodoissa sisäistymisessä mieli pyritään puhdistamaan haitta-ajatuksista (ajatuksista, jotka häiritsevät sisäistä hiljaisuutta). (Rauhala 1986, 53–61.)

Sisäistyminen on länsimaissa psyykkisesti normaalien ihmisten menetelmä kehittää itseään ja ennaltaehkäistä psyykkisiä ja psykosomaattisia häiriöitä. Sisäistyminen tulisi voida suorittaa ilman julkisen terveydenhuollon psykolääkkeellistä valvontaa. Kaikki eivät hyödy sisäistymisestä. (Rauhala 1986, 99 ja 109.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.

Määräpainotteinen ihmissuhdestrategia

Määräpainotteinen ihmissuhdestrategia on länsimaiseen elämäntapaan kuuluva ajattelumalli, jossa vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on tärkeämpää kuin vuorovaikutuksen sisältö. Ihmissuhteet ovat tällöin pinnallisia, kiireisiä, levottomia, kilpailevia ja turruttavan viihteellisiä. (Rauhala 1986, 93–96.)
”Puuhastelumaailma on mukava paikka, Puuhastelumaailma on "iloinen", / uuhastelumaailmassa vietät vaikka koko elämän hukaten” (ei tekijätietoja, ei teostietoja).
Määräpainotteinen ihmissuhdestrategiaan kuuluu yksinäisyyden ja itsensä kohtaamisen pelko. Määräpainotteisessa ihmissuhdestrategiassa sosiaalinen aktiivisuus, ”osallistuminen”, on merkittävämpää kuin se, mihin ja miten osallistutaan. (Rauhala 1986, 93–96.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.

perjantai 13. elokuuta 2010

Hyppy hetkeen

Hyppy hetkeen on tavanomaisen elämän ja flow-tilan siirtymävaihe, jossa mieli ja tarkkaavaisuus kiinnitetään kokonaisuudessaan flowtoimintaan. Flowtoiminta tulisi aloittaa iloisena, rentona ja luottavaisena, flowtoiminta on vakavaa leikkiä, mutta silti vain leikkiä. (Leea Klemola (näyttelijä) teoksesta Ojala 1995, 208.)
"Mutta, kun on se tunne" (Sari Kaasinen (esittäjä) teoksesta Ojala 1995, 148.)
Hyppy hetkeen on tunne joka nostaa adrenaliinin korkeammalle ja vaatii keskittymään. Se muuttaa ryhdin, kävelytyylin ja koko olemuksen ja se vie mukanaan. (Sari Kaasinen (esittäjä) teoksesta Ojala 1995, 143–148.)

Hyppy hetkeen edellyttää alttiutta ja luottamusta, jotka ovat vaikeita erityisesti vasta-alkajalle. Hetkessä kiinni oleva henkilö lepää hetkessä ja hänen havaintokykynsä paranee. Henkilö on tietoinen kaikesta tarpeellisesta. (Leea Klemola (näyttelijä) teoksesta Ojala 1995, 206–207.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ojala, Raija (toim.) 1995. Esiintyjä – taiteen tulkki ja tekijä. Porvoo: WSOY. Saatavuus. OAMK Liiketalouden yksikön kirjasto.

Näennäisiloisuus

Näennäisiloisuus on rooli, jossa näytellään (teeskennellään) onnellista siitä huolimatta, että tilanteeseen ei liity henkilön kannalta aitoa iloa. Yhdysvaltalaisen kulttuurin eräs tunnuspiirre on näennäisiloisuus ja siihen kuuluva ikuinen hymyileminen. (Lampikoski & Miettinen 1999, 114–115.)
”Älä koskaan luota hymyilevään kissaan tai Kimmo Kentalaan” (tuntematon, Toholampi).
Näennäisiloisuutta käytetään (jatkuva hymyileminen) sosiaalisessa tilanteessa oman epämiellyttävän olon peittämiseen. Henkistä väkivaltaa käyttävä henkilö voi suojautua luomassaan väkivaltatilanteessa hymynsä taakse, jolloin väkivallan kohteen on yleensä vaikea puolustaa itseään.

Näennäisiloisuus voi ilmetä myös ikävien tosiasioiden kieltämisenä. Tällöin henkilö ei valmistaudu kohtaamaan ongelmia tai hakemaan niihin rakentavia ratkaisuja niiden ilmetessä. Tunne-elämältään kypsä henkilö on aidosti iloinen ja aidosti murheellinen tai vihainen. (Lampikoski & Miettinen 1999, 114–115.)

Ikuinen hymy on sosiaaliseen rooliin kuuluva naamio, joka ei tee ketään onnelliseksi. Aito hymy syntyy silloin, kun ihminen ajattelee iloa tuottavia asioista. Tällöin hymyilevät sekä suu että silmät. Aito nauru syntyy silloin, kun ihminen ajattelee hauskoja asioita. (Lampikoski & Miettinen 1999, 114–115.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Kuoppa

Kuoppa on juoksijan (tai muun henkilön) innokkuuden määrän väliaikainen alenema (mm. masennus). Kuoppa tulee kohdata, kokea ja käsitellä ja käyttää sen antama tieto oman osaamisensa kehittämiseen. (Minna Tervamäki teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 113–114.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Saavuttava juoksuharjoittelu

Saavuttavan juoksuharjoittelu on juoksijan tavoitteidensa eteen tekemän harjoittelun malli joka muodostuu juoksijamielen, T.U.R.H.A.-asenteen, kehon ja yhteisön muodostamassa toimintaympäristössä. Harjoituksen aikana juoksijamieli, T.U.R.H.A.-asenne ja keho toimivat saumattomassa yhteistyössä kehittyen harjoittelun myötä juoksuvaistoksi.


Saavuttavassa juoksuharjoittelussa harjoitus kehittää juoksutietoja, juoksutaitoja ja juoksusuorituskykyä ja päinvastoin. Saavuttava juoksuharjoittelun kokonaiskehyksenä on juoksijan oma elämä.

T.U.R.H.A.-asenne

T.U.R.H.A.-asenne on juoksijan saavuttavan juoksuharjoittelun toivosta, uskosta, rakkaudesta, hiljaistumisesta ja armollisuudesta koostuva juoksijamielen ja kehon kansaa vuorovaikutuksessa oleva harjoitteluelämänkatsomus. T.U.R.H.A.-asenne toimii juoksuharjoituksessa yhdessä kehon ja mielen kanssa kehittyen juoksuvaistoksi.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Sisukkuus

Sisukkuus on saavuttajalle tärkeä ominaisuus. Samaan merkitseviä sanoja ovat mm. hellittämättömyys, kestävyys, lannistumattomuus, periksiantamattomuus, sinnikkyys ja sitkeys. Tavoitteen toteuttaminen edellyttää ponnistelua jääräpäisesti oikeaan suuntaan. (Lampikoski & Miettinen 1999, 140–141.)
”Ihmisen on elettävä, rakastettava, opittava ja jätettävä jälki olemassaolostaan” (mukaillen Stephen Covey (First things First) teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 156.)

"Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia" (Paidaton juoksija oulu).
Sisukkuuteen kuuluu kestää murtumatta innostuneisuuden myrkyttäjien alentavia ja halventavia mielipiteitä. Saavuttaja jatkaa niistä huolimatta kohti päämääräänsä. (Lampikoski & Miettinen 1999, 150.)

Päämäärän saavuttaminen tapahtuu portaittaisesti edeten. Ponnistelu voi olla pitkiä aikoja tuloksetonta ja edistyminen vähäistä. Tavoitteen toteutuminen tapahtuu hitaasti ja se on pitkä ja tuskallinen tie. (Lampikoski & Miettinen 1999, 149.)

Sisukkuus voi olla tuloksetonta. Jos kova työnteko ei johda tavoitteisiin (kuten voi olla aloilla, jolla menestyminen riippuu paljolti erityislahjakkuudesta), tulisi harkita alan vaihtoa tai uutta tavoitteenasettelua. (Lampikoski & Miettinen 1999, 146–149.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Sadan prosentin energiankäyttö

Sadan prosentin energiakäyttö on kuvaa saavuttajan keskittyneisyyttä tehtäviensä hoitamiseen. Kohtuullisen hyvä tulos syntyy kymmenen prosentin energiankäytöllä, loput 90 prosenttia tarvitaan huippusuorituksen aikaansaamiseen. (Hannu Aravirta teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 63–65).
”Jos sinulla on suuret lahjat, / uutteruus parantaa niitä; / jos vain keskinkertaiset lahjat, / uutteruus kompensoi puutteitasi” (Joshua Reynolds teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 66).

”Toimi kuin epäonnistuminen olisi mahdotonta” (Dorothea Brande teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 101.)

”Tärkeintä elämässä on ymmärtää, että elämässä on useita tärkeitä asioita” (Maarit Tastula teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 42.)
Keskinkertaisista lähtökohdista saavutuksiin pyrkivä henkilö voi uutteruudella kompensoida heikkouksiaan lähes millä elämän alalla tahansa. Aika tulee käyttää työntekoon, ei itsesääliin, tekosyiden keksimiseen tai vastuun siirtämiseen muille. (Lampikoski & Miettinen 1999, 66–67.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Saavuttamisen hinta

Saavuttamisen hinta on juoksijan (tai muun henkilön) tavoitteidensa eteen tekemien luopumisten kokonaismäärä. Saavuttamisen hinnan tulisi olla saavuttajan arvion mukaan kohtuullinen. (Lampikoski & Miettinen 1999, 108–109.)

Saavuttamiseen liittyvä innostuneisuus auttaa yleensä tekemään merkittävät päätöksen saavuttamista edesauttavalla tavalla. Saavuttamisen hinta voi olla liian suuri silloin, jos henkilö jättää tärkeitä elämän tasapainoon kuuluvia asioita pois elämästään tavoitteidensa vuoksi. (Lampikoski & Miettinen 1999, 109.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Mahdollisuuteen tarttuminen

Mahdollisuuteen tarttuminen on saavuttavan ihmisen noudattama menettelytapa, jolla hän pyrkii käyttämään hyödyksi elämän tarjoaman tilaisuuden sen sisältämästä tietoisesta riskistä huolimatta. Yleensä suuret mahdollisuudet muodostuvat useita pienistä mahdollisuuksista (heikot signaalit). (Lampikoski & Miettinen 1999, 68–69.)
”Kukaan suuri ihminen ei koskaan valita tilaisuuksien puuttumista” (Ralph Waldo Emerson teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 68).

”Mikään ei ole niin voimallinen kuin idea, jonka aika on koittanut” (Victor Hugo Emerson teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 68).
Tilaisuus on toisinaan luotava omalla työllä. Jokaisen saavuttavan ihmisen elämässä on vaihe tai oivallus, joka on vienyt elämää kohti omaa tavoitetta. (Lampikoski & Miettinen 1999, 68–70.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Tietoinen valinta

Tietoinen valinta on päätöksentekotapa, jossa ihminen keskittyy muuttamaan niitä asioita, joihin voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Tietoisesti valitseva ihminen on ottanut vastuun omasta elämästään ja on intuitiivinen ja luova. Elämä on jatkuvaa päätöksentekoa. (Lampikoski & Miettinen 1999, 57–62).
”Vastuu. Irrotettava taakka, joka voidaan helposti nostaa Jumalan, /../ harteille. /../” Ambrose Bierce teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 61.)

”Elämä on kuin korttipeli. Jokaisen pelaajan on hyväksyttävä ne kortit, jotka elämä hänelle jakaa. Mutta kun kortit ovat kädessä, pelaajan on itse ratkaistava, miten niillä pelaisi voittaakseen pelin” Voltaire teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 20–21.)

”Olosuhteet eivät tee kenestäkään heikkoa tai vahvaa. Olosuhteet näyttävät sen, mihin ihmisestä on” (Tuomas Kempiläinen teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 59.)
Tehtävän epäonnistumisen jälkeen tulee yrittää uudelleen, aina voi tehdä jotain. Huonoon tulokseen on olemassa syyt, mutta sellaisten syiden syyttäminen, jotka eivät ole todellisia syitä on ajanhukkaa. (Pauli Kiuru teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 61.)

Tietoisesti valitsevalle toimintatavalle on vastakohta olosuhteiden armoille jättäytynyt henkilö, ikävien asioiden kohde. Olosuhteiden armoille jättäytynyt henkilö pitää vastoinkäymisiään ulkoisten tekijöiden (esim. perimä, syntyperä, puoliso, johtaja, tähdet, huono onni, Jumala, kohtalo, yhteiskunta, vanhemmat, koulujärjestelmä jne.) aiheuttamina. (Lampikoski & Miettinen 1999, 61–62).

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Virhekäsittely

Virhekäsittely on (tässä) menettelytapa jolla elämässä ilmenneet erehdykset ja epäonnistumiset hyväksytään ja niistä otetaan oppia. Virhe on aina suhteellinen asia, jolloin sen haitallisuuteen vaikuttaa määrittelijänä toimiva henkilö ja käytetty mitta-asteikko. (Lampikoski & Miettinen 1999, 129–130.)
”Ei pidä jäädä tuleen makaamaan” (suomalainen sotilassanomus, kapteeni Rautio, Rovaniemi 1980).

”Virhe muuttuu erehdykseksi vasta kun kieltäydyt korjaamasta sitä” (O. A. Batista teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 129).

”Viisasta ihmistä ei tunne siitä, että hän ei tee virheitä, vaan siitä, että hän ei tee samaa virhettä uudestaan” (Sir Winston Chuchill teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 144–145).
Asioita, joihin voi vain sopeutua ovat mm. sää, epäonnistumiset (tappiot), taloudellinen tilanne, oma ikä ja muiden mielipiteet. Virhekäsittelyä käyttäen virhetilanne muutetaan saavutusta kohti vieväksi ajatteluksi ja toiminnaksi. (Lampikoski & Miettinen 1999, 120–122.)

Epäonnistuminen voidaan ymmärtää oikeaan suuntaan tehdyksi mutta lyhyeksi jääneeksi askeleeksi. Epäonnistumisen kuuluvat elämään ja asiat tulee pyrkiä tekemään lähes virheettöminä mutta ei täysin virheettöminä. (Lampikoski & Miettinen 1999, 129–130.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Vaihtolämpöinen itseluottamus

Vaihtolämpöinen itseluottamus on ilmaisu, joka kuvaa itseluottamukselle ominaista taipumusta vaihdella nopeasti. Itsetunto muuttuu hitaasti. Vaihtolämpöinen itseluottamus on tavanomainen ilmiö julkisuudessa esiintyville taiteilijoille ja urheilijoille. (Lampikoski & Miettinen 1999, 130–131.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Pelkopuuro

Pelkopuuro on saavuttamattomalle henkilölle ominainen epäilystä ja pätemättömyyden tunteesta muodostuva innostuneisuuden myrkyttäjä. Pelkopuuro aiheuttaa epäonnistumisen pelon joka johtaa kyvyttömyyteen ottaa laskelmoituja riskejä ja tehdä päätöksiä. (Lampikoski & Miettinen 1999, 138–139.)
”Lasse Viréniltä puuttui tulevaisuuden pelko, häviämisen pelko” (Rolf Haikola teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 138).
Pelkopuuroon liittyvät kielteiset tunteet vaikuttavat kielteisesti ajatteluun, kehoon ja toimintakykyyn. Toiminta ilman innostuneisuutta on aina tehokkuudeltaan ja tuloksiltaan heikkoa. (Lampikoski & Miettinen 1999, 138–139.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Innostuneisuuden myrkyttäjä

Innostuneisuuden myrkyttäjä on henkilö, joka pyrkii estämään juoksijaa (tai muuta henkilöä) saavuttamasta tavoitteensa. Innostuneisuuden myrkyttäjä voi olla kuka tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa. Jos innostusta tuottava asia on perinpohjaisesti pohdittu, realistinen ja uskomisen arvoinen, innostuneisuuden myrkyttäjä tulee jättää vaille huomiota. (Lampikoski & Miettinen 1999, 111–112.)
”Et voi, ei se onnistu, olet liian tyhmä / ruma / nuori / vanha / pieni / iso / kömpelö / pitkä / lyhyt / kokematon / kokenut / nainen / mies, sinulla ei ole riittävää koulutusta” (Lampikoski & Miettinen 1999, 126.)
Lapsuudessa myrkytetään suurin osa ihmisen innostuneisuudesta. Britanniassa lapselle annetaan 18 ensimmäisen ikävuoden aikana myrkyllistä palautetta 230 000 kertaa ja innostavaa palautetta 30 000 kertaa. Suomessa tilanne on vastaava. (Lampikoski & Miettinen 1999, 125–126.)

Innostuneisuuteen pystyvä saavuttaja pystyy intuitiivisesti tunnistamaan innostuneisuuden myrkyttäjän. Tällöin hän suuntaa huomionsa välittömästi haitta-ajatuksia lisäämättömiin asioihin ja ajatuksiin suojellakseen mieleltään. (Lampikoski & Miettinen 1999, 115.)
”Älä kävele päässäni likaisilla jaloilla” (Zen-opettaja, ei teostietoja).
Innostuneisuuden myrkyttäjällä on kielteinen asenne itseään ja elämää kohtaan. Joskus esitetty mielipide voi olla sisältää asian, jota ei ole otettu huomioon. Innostuneisuuden myrkyttäjien seuraa tulisi välttää ja hakeutua asiallisten ihmisten seuraan. (Lampikoski & Miettinen 1999, 112 ja 115–116.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Innottomuuden iteraatio

Innottomuuden iteraatio on häviäjäasenteeseen pohjautuva saavuttamattoman kielteisyyteen perustuva mielen ja toiminnan ristiriitaisiin päämääriin perustuva tuotantoprosessimalli. Innottomuuden iteraatiossa innottomuus estää saavuttamasta päämäärän ja se edelleen tuottaa innottomuutta ponnistella kohti uusia päämääriä. (Lampikoski & Miettinen 1999, 113–124.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Innostuneisuuden iteraatio

Innostuneisuuden iteraatio on mestariasenteeseen pohjautuva saavuttajan myönteisyyteen perustuva mielen ja toiminnan samansuuntaisuuteen perustuva tuotantoprosessimalli. Innostuneisuuden iteraatiossa innostuneisuus auttaa saavuttamaan päämäärän ja se edelleen tuottaa innostuneisuutta ponnistella kohti uusia päämääriä. (Lampikoski & Miettinen 1999, 113–124.)
”/../ Siitä tuli tappo, mulla oli ihan tajuton lataus päällä. /../ Olin eka heittäjä ja täräytyin heti 28,50, uuden olympiaennätyksen. Käännyin katsomaan jätkiä, että onko enough?” (Mika Saleva Barcelonan 1992 paraolympialaisten miesten keihään voittoheitosta teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 135–135.)

”Kun lähretähän hiihtämähän [kilpailussa], siinä pitää olla tappamisen meninki” (Juha Mieto, ei lähdetietoja).
Innostuneisuuden iteraatio edellyttää toimivaa virhekäsittelyä. Asioita, joihin voi vain sopeutua ovat mm. sää, epäonnistumiset (tappiot), taloudellinen tilanne, oma ikä ja muiden mielipiteet. Virhekäsittelyä käyttäen virhetilanne muutetaan saavutusta kohti vieväksi ajatteluksi ja toiminnaksi. (Lampikoski & Miettinen 1999, 120–122.)

Saavuttaminen perustuu omaan kehittymisenhaluun ja merkitykselliseen tehtävään. Innostuneisuuden iteraatio edellyttää rohkeutta rakastaa itselleen tärkeäksi koetun asiaa. Tämän jälkeen saavuttaja ohjaa toimintaansa intuitionsa pohjalta ja hän osaa sulkea pois ulkopuolisten tuottamat haitta-ajatukset. Saavuttaja on oman asiansa asiantuntija. (Lampikoski & Miettinen 1999, 156–158.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Elinikäinen innostuneisuus

Elinikäinen innostuneisuus on juoksijan (tai muun henkilön) sisäisistä päämääristä syntyvä voimakas ja pysyvä innostuneisuus jonka johdosta hän kykenee kehittymän ja lisäämään tietämystään tärkeäksi kokemistaan asioista (Lampikoski & Miettinen 1999, 171–172). Elinikäiseen innostuneisuuteen kuuluu vasta-alkajan asenne.
”Mitä meillä on takanamme / ja mitä meillä on edessämme / merkitsee vähän verrattuna siihen / mitä meillä on sisimmässämme” (R. W. Emerson teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 183).

”Pyri oppimaan jotakin kaikesta ja jostakin kaikki” (Thomas Henry Huxleyn hautakirjoitus teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 179).

”Ihminen ei lopeta leikkimistä koska tulee vanhaksi. Ihmisestä tulee vanha, koska hän lopettaa leikkimisen” (ei tekijätietoja, ei teostietoja.)
Juoksijan (ja muun henkilön) tulee koko ajan etsiä uusia piirteitä kyvyistään. Päämäärien saavuttaminen perustuu vahvojen ominaisuuksien vahvistamiseen ylivoimaisiksi. Heikot ominaisuudet tulee korjata vain silloin, kun ne häiritsevät valitun päämäärän saavuttamista. (Lampikoski & Miettinen 1999, 173–175 ja 179–181.)

Saavuttaminen on elinikäistä kasvua, muutosta ja sopeutumista. Henrik Dettmann (mukaillen): ”Mestarin tehtävä on saada vasta-alkaja näyttämään hyvältä”. (Lampikoski & Miettinen 1999, 180–181).

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Elämän pieni asia

Elämän pieni asia on juoksijan (tai muun henkilön) käyttämä mielihyvää tuottava asia. Elämän pieni asia lisää innostuneisuutta, vähentää juoksijan tuntemaa stressiä ja niitä tulisi olla elämässä säännöllisesti, useita ja usein. (Lampikoski & Miettinen 1999, 95–96.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Innostuneisuus

Innostuneisuus on juoksijan (tai muun henkilön) sisäisistä päämääristä syntyvä voimakas saavuttamisen tahto. Innostuneisuus vähentää juoksijan tuntemaa stressiä ja hänen tulisi olla elämässä innostunut säännöllisesti ja usein. (Lampikoski & Miettinen 1999, 106–107.)
”Innostus on sielunkyky, joka sytyttää muut sielunkyvyt täyteen toiminnan liekkiin” (Sylvia Stitt Edwards teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 106).

"Lapsi on terve, kun se leikkii. Kun lapsi ei lopeta, lapsi on sairas" (kyynistesti innostuneisuudesta, ei tekijätietoja, ei teostietoja.)

”Älä tee vain parhaasi, vaan tee kaikki mitä on tehtävissä” (Sir Winston Churchill teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 68).

”Kukaan ei niin vanha kuin se, jolta on kaikonnut innostus” (H. D. Thoreau teoksesta
Lampikoski & Miettinen 1999, 121).
Toivominen on tuloksetonta päiväunelmointia, mutta innostuneisuus johtaa tulokselliseen toimintaan. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sitoutumista ja suurta päättäväisyyttä aikaansaada jotakin merkittävää. (Lampikoski & Miettinen 1999, 106–107.)

Juoksija (tai muu henkilö) joka tuntee harjoitellessaan ja elämän rutiinitehtävissä innostuneisuutta on saavuttanut yhden terveen minätilan kulmakiven. Saavuttava ihminen nauttii jokaisesta elämästään hetkestä, koska hän tekee koko ajan sitä, mitä hän tahtoo tehdä. (Lampikoski & Miettinen 1999, 62–63.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Sisäinen saavuttamisen tie

Sisäinen saavuttamisen tie on elämäntapa, jossa itseohjautuva ja intuitiivinen henkilö toteuttaa ja elää uskollisena itselleen tehden tietoisia valintoja. Sisäinen saavuttaja kehittää tärkeäksi kokemiaan puoliaan itsessään, asettaa itse tavoitteensa ja arvioi menestymisen omien mittareidensa mukaan. (Lampikoski & Miettinen 1999, 20–24).
”Minä teen mitä haluan. Muut tekevät mitä osaavat” (suomalainen sanomus).

”Huipulle ei ole oikoteitä. On vain yksi kivinen tie” (Teemu Selanne teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 52.)

”Kaikista sanotuista tai kirjoitetuista sanoista surullisimmat ovat ’Niin olisi voinut olla’” (John G. Whittler teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 77).

”Elämä on vaikeaa. /../ Kun todella ymmärrämme ja hyväksymme, että elämä on vaikeaa – niin elämä ei enää olekaan vaikeaa” (M. Scott Peck (The Road Less Traveled) teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 29.)
Kokonaisvaltainen elämänhallinta muodostuu useista toisiinsa vaikuttavista tekijöistä. Sisäisen saavuttamisen tien periaatteet ovat (aakkosjärjestyksessä):
  1. haitta-ajatusten poissulkeminen
  2. hiljaistuminen
  3. itsetuntemus ja kriiseistä selviytyminen
  4. joustava tasapaino fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja hiljaistuneisuuden kesken
  5. luottamus, yhteisöllisyys ja yhteistyö
  6. mahdollisuuksien luominen
  7. pitkäjänteisyys ja kokonaiskuvan mukaan toimiminen
  8. tehtäväsuuntautuneisuus (rentoutuneisuus, luottavaisuus ja myönteisyys). (Lampikoski & Miettinen 1999, 24–47).
Sisäisen saavuttamisen tien tulos on hiljainen onnellisuus ja omien voimavarojen ja taipumusten hyödyntäminen. Sisäisen saavuttamisen tien ja ulkoisen menestymisen tien välillä ei ole välttämättä tekemistä toistensa kanssa. (Lampikoski & Miettinen 1999, 13–14).

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Sitaatteja saavuttajalle vol. 1

Saavuttaja on juoksija (tai muu henkilö) joka tekee totta unelmistaan. Vaikka vain 20 centin avulla.
”Vastoinkäymiset murtavat toiset. Toiset murtavat vastoinkäymisten vuoksi ennätyksiä” (mukaillen William A. Wardin teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 18.)

”Moukari pirstoo lasin, mutta muokkaa teräksen” (venäläinen sanonta teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 142).

”Elämän pelissä viuhuvat bumerangit. Ajatukset, teot ja sanat palaavat ennen pitkää, yllättävän tarkasti” (Florence Scovel Shinn teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 31.)

”Onni ei ole asema, jolle saavutaan, vaan matkustustapa” (M. Runbeck teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 21).

”Onni ei ole päämäärä vaan matka” (Wayne W. Dyer teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 43).

”Ystävät tulevat ja menevät. Vihamiehet kasaantuvat” (eräs Murpyn laki teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 25.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

tiistai 10. elokuuta 2010

Readin kuntoutusportaat tennisvammoille

Readin kuntoutusportaat tennisvammoille on tennisvamman kuntoutuksen vaihemalli jossa kuntoutuksen vaiheet ovat liikkuvuus, voima, kestävyys, taito, teho ja maksimaalinen suoritus. Kuntoutus aloitetaan alimmalta portaalta (liikkuvuus) ja mikäli harjoituksessa esiintyy pitkäaikaista kipua, keskeytetään harjoitus ja aloitetaan uudelleen liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177.)

Tennisvamman toimintakyvyn palauttava harjoittelu tapahtuu helpotetusti ja tekniikan puhtauteen keskittyen. Syöttöjen tulee olla sopivia eikä palloihin kuroteta liikaa. Käytetään jalkatyöskentelyä jotta ollaan pallon sivulla oikeassa kulmassa lyönnin tapahtuessa. Alempien portaiden lyöntejä käytetään lämmittelynä siirryttäessä vaikeampiin lyönteihin. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 185.)

Kunkin tennisvamman paranemisnopeus on yksilöllinen. Harjoituksen kuormitusta on lisättävä varovasti. Tennisvamman toimintakyvyn palauttavassa harjoittelussa sovelletaan seuraavaa vaihemallia (kronologisessa järjestyksessä):
  1. kämmenlyönti ilman kierrettä (5 minuuttia)
  2. kämmenlyönti yläkierteellä (5 minuuttia)
  3. kämmenlentolyönti (5 minuuttia)
  4. rystylyönti ilman kierrettä (5 minuuttia)
  5. rystylentolyönti (5 minuuttia)
  6. syöttölyönti ilman kierrettä (5 minuuttia)
  7. syöttölyönti kierteellä (5 minuuttia)
  8. syöttölyönti yläkierteellä (5 minuuttia)
  9. rystylyönti yläkierteellä (5 minuuttia)
  10. kevyt lajinomainen kilpaileminen ja harjoittelu
  11. lajinomainen kilpaileminen ja harjoittelu normaaliteholla. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–178 ja 185.)
Jos kuntoutuksessa ilmenee kipua, harjoittelijan tulee ”kuunnella” vaurioalueen tuntemuksia ja jos kipu kestää korkeintaan 20 sekuntia, harjoitusta voidaan jatkaa. Muussa tapauksessa harjoitus keskeytetään ja liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Koistinen, Juha (toim.) 1998. Urheiluvammat – Ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus (4. painos). Jyväskylä: VK-Kustannus Oy. ISBN 951-9147-29-2.

Readin kuntoutusportaat etureidelle

Readin kuntoutusportaat etureidelle on etureisivamman kuntoutuksen vaihemalli jossa kuntoutuksen vaiheet ovat liikkuvuus, voima, kestävyys, taito, teho ja maksimaalinen suoritus. Kuntoutus aloitetaan alimmalta portaalta (liikkuvuus) ja mikäli harjoituksessa esiintyy pitkäaikaista kipua, keskeytetään harjoitus ja aloitetaan uudelleen liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177.)

Kunkin lihasvamman paranemisnopeus on yksilöllinen. Harjoituksen kuormitusta on lisättävä varovasti. Etureisivamman toimintakyvyn palauttavassa harjoitttelussa sovelletaan seuraavaa vaihemallia (kronologisessa järjestyksessä):
  1. isometriset harjoitukset (nousu seisomaan ja etureiden jännitys 6 kertaa 10 sek.)
  2. polven ojennus istualtaan (nilkkapaino 2 kg, 6 kertaa 10 sek.)
  3. seinäistunta polvet koukussa (6 kertaa 10 sek. palautus 10 sek.)
  4. rauhallinen nousu matalalle penkille
  5. kevyt voimaharjoitus reisipenkillä
  6. kevyt voimaharjoitus jalkakyykyllä (korkeintaan 90 asteen polvikulmalla)
  7. palauttava pyöräilyharjoitus
  8. hyppy korokkeelta ja edelleen matalan riman yli
  9. kolmiloikka mahdollisimman pitkänä (5 kertaa vuorojaloin)
  10. painoharjoittelu normaalina. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–178 ja 180.)
Jos kuntoutuksessa ilmenee kipua, harjoittelijan tulee ”kuunnella” vaurioalueen tuntemuksia ja jos kipu kestää korkeintaan 20 sekuntia, harjoitusta voidaan jatkaa. Muussa tapauksessa harjoitus keskeytetään ja liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Koistinen, Juha (toim.) 1998. Urheiluvammat – Ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus (4. painos). Jyväskylä: VK-Kustannus Oy. ISBN 951-9147-29-2.

Readin kuntoutusportaat polvivammoille

Readin kuntoutusportaat polvivammoille on polvivamman kuntoutuksen vaihemalli jossa kuntoutuksen vaiheet ovat liikkuvuus, voima, kestävyys, taito, teho ja maksimaalinen suoritus. Kuntoutus aloitetaan alimmalta portaalta (liikkuvuus) ja mikäli harjoituksessa esiintyy pitkäaikaista kipua, keskeytetään harjoitus ja aloitetaan uudelleen liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177.)

Polvivamman toimintakyvyn palauttavia portaita käytettäessä olisi polvi tuettava (teipattava) ensimmäisen kuuden harjoitusviikon aikana. Polviportaille siirrytään kun vamma on parantunut riittävästi eli kuntoa ylläpitävä kuntoutumisjakso on ohi (100 metrin juoksu ei aiheuta kipua). (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 181.)

Kunkin polvivamman paranemisnopeus on yksilöllinen. Harjoituksen kuormitusta on lisättävä varovasti. Etureisivamman toimintakyvyn palauttavassa harjoittelussa sovelletaan seuraavaa vaihemallia (kronologisessa järjestyksessä):
  1. hidas juoksu (100 metriä suoraa viivaa pitkin pienillä sivuaskelilla)
  2. nopea juoksu (100 metriä suoraa viivaa pitkin pienillä sivuaskelilla)
  3. hidas juoksu (100 metriä suoraa viivaa pitkin pienillä sivuaskelilla)
  4. nopea juoksu (100 metriä suoraa viivaa pitkin pienillä sivuaskelilla)
  5. hyppy korokkeelta ja edelleen matalan riman yli
  6. kolmiloikka mahdollisimman pitkänä (5 kertaa vuorojaloin)
  7. viivajuoksu (10 kertaa nopea juoksu 20 metrin etäisyydellä olevien viivojen välissä)
  8. kevyt lajinomainen kilpaileminen ja harjoittelu
  9. lajinomainen kilpaileminen ja harjoittelu normaaliteholla. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–178 ja 181.)
Jos kuntoutuksessa ilmenee kipua, harjoittelijan tulee ”kuunnella” vaurioalueen tuntemuksia ja jos kipu kestää korkeintaan 20 sekuntia, harjoitusta voidaan jatkaa. Muussa tapauksessa harjoitus keskeytetään ja liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Koistinen, Juha (toim.) 1998. Urheiluvammat – Ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus (4. painos). Jyväskylä: VK-Kustannus Oy. ISBN 951-9147-29-2.

Readin kuntoutusportaat hamstring-vammoille

Readin kuntoutusportaat hamstring-vammoille on hamstring-vamman kuntoutuksen vaihemalli jossa kuntoutuksen vaiheet ovat liikkuvuus, voima, kestävyys, taito, teho ja maksimaalinen suoritus. Kuntoutus aloitetaan alimmalta portaalta (liikkuvuus) ja mikäli harjoituksessa esiintyy pitkäaikaista kipua, keskeytetään harjoitus ja aloitetaan uudelleen liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177 ja 184.)

Hamstering-vammojen kuntoutusportaita käytettäessä olisi polvi tuettava (teipattava) ensimmäisen kuuden harjoitusviikon aikana. Akilles- ja pohjevamman toimintakyvyn palauttavaan harjoitteluun siirrytään kun vamma on parantunut riittävästi eli kuntoa ylläpitävä kuntoutumisjakso on ohi (kävely tai portaiden ylösnousu ei aiheuta kipua). (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 184.)

Kunkin hamstring-vamman paranemisnopeus on yksilöllinen. Harjoituksen kuormitusta on lisättävä varovasti. Hamstring-vamman kuntoutuksessa sovelletaan seuraavaa vaihemallia (kronologisessa järjestyksessä):
  1. lepo ja kylmä-kompressio-kohoasento-ensiapu 24–48 tuntia
  2. muun vartalon harjoittelu
  3. vammautuneen lihasalueen venyttely (toispolviseisonta, venytettävä jalka suorana edessä kantapää alustassa. Painetaan kantapäätä lattiaan 10 sek. rentoutus 10 sek, venytys 10 sek. kesto 2–3 min.)
  4. pohkeiden, etu- ja takareisien venytys (3 kertaa päivässä 3 kertaa 15–20 sek.)
  5. päkiöille nousu (3–5 kertaa päivän aikana)
  6. palauttava juoksuharjoitus
  7. uinti (2–4 kertaa 3–5 minuuttia, palautus 3 minuuttia venytellen)
  8. palauttava pyöräilyharjoitus ilman jalkaremmejä tms.
  9. palauttava pyöräilyharjoitus, jalkaremmejä voidaan käyttää tehostamaan reiden takaosan toimintaa
  10. kävely tai portaiden ylösnouseminen (jos ei kipua, siirrytään akilles- ja pohjevamman toimintakyvyn palauttavaan harjoitteluun, yläportaisiin) . (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–178 ja 184.)
Akilles- ja/tai pohjevamman toimintakyvyn palauttavaan harjoitusmalliin siirrytään kun vamma on parantunut eli on täysin terve. Harjoituksen kuormitusta on lisättävä varovasti. Akilles- ja/tai pohjevamman toimintakyvyn palauttavassa harjoittelussa sovelletaan seuraavaa vaihemallia (kronologisessa järjestyksessä):
  1. verryttelyjuoksu (6 kertaa 100 metriä lyhyellä askeleella, teho 1/5)
  2. palauttava juoksu (6 kertaa 100 metriä, teho 1/5)
  3. pakarajuoksu (6 kertaa 100 metriä, teho 2/5)
  4. kevyt juoksu (6 kertaa 100 metriä, teho 2/5)
  5. polvennostojuoksu (6 kertaa 100 metriä, teho 1/5)
  6. juoksu (6 kertaa 100 metriä, teho 3/5)
  7. kevyt kiihdytysjuoksu (6 kertaa kiihdytys 25 m, hidastus 50 m, kiihdytys 25 m)
  8. kiihdytysjuoksu (6 kertaa kiihdytys 25 m, teho 4/5 50 m, rullaten 25 m, nopea pysähdys, juoksija voi pysähtyä normaalisti)
  9. kiihdytysjuoksu (6 kertaa nopea kiihdytys 25 m, teho 4/5 50 m, rullaten 25 m, nopea pysähdys, juoksija voi pysähtyä normaalisti)
  10. viivajuoksu (10 kertaa nopea juoksu 20 metrin etäisyydellä olevien viivojen välissä)
  11. kevyt lajinomainen kilpaileminen ja harjoittelu
  12. lajinomainen kilpaileminen ja harjoittelu normaaliteholla. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–178 ja 183.)
Jos kuntoutuksessa ilmenee kipua, harjoittelijan tulee ”kuunnella” vaurioalueen tuntemuksia ja jos kipu kestää korkeintaan 20 sekuntia, harjoitusta voidaan jatkaa. Muussa tapauksessa harjoitus keskeytetään ja liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Koistinen, Juha (toim.) 1998. Urheiluvammat – Ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus (4. painos). Jyväskylä: VK-Kustannus Oy. ISBN 951-9147-29-2.

Readin kuntoutusportaat akillekselle ja pohkeelle

Readin kuntoutusportaat akillekselle ja pohkeelle on akilles- ja/tai pohjevamman kuntoutuksen vaihemalli jossa kuntoutuksen vaiheet ovat liikkuvuus, voima, kestävyys, taito, teho ja maksimaalinen suoritus. Kuntoutus aloitetaan alimmalta portaalta (liikkuvuus) ja mikäli harjoituksessa esiintyy pitkäaikaista kipua, keskeytetään harjoitus ja aloitetaan uudelleen liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177.)

Kunkin akilles- ja/tai pohjevamman paranemisnopeus on yksilöllinen. Harjoituksen kuormitusta on lisättävä varovasti. Akilles- ja/tai pohjevamman kuntoutuksessa sovelletaan seuraavaa vaihemallia (kronologisessa järjestyksessä):
  1. lepo ja kylmä-kompressio-kohoasento-ensiapu 24–48 tuntia
  2. nilkan koukistus-ojennus, muun vartalon harjoittelu
  3. vammautuneen lihasalueen venyttely (4–5 kertaa 15–20 sek.)
  4. pakaralihasten voimistelu (konttausasento, jalkaa viedään vatsan alta taakse ylös, 1–3 min.)
  5. uinti (2–4 kertaa 3–5 minuuttia, palautus sama aika)
  6. päkiöille nousu (3–5 kertaa päivän aikana)
  7. palauttava pyöräilyharjoitus kantapäät aluksi polkimilla, sitten jalan keskiosalla
  8. palauttava pyöräilyharjoitus päkiöillä polkien
  9. päkiöille nousu yhdellä jalalla
  10. hyppely (50 kertaa, jos ei kipua, siirrytään yläportaisiin). . (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–178 ja 182.)
Akilles- ja/tai pohjevamman toimintakyvyn palauttavaan harjoitusmalliin siirrytään kun vamma on parantunut eli on täysin terve. Harjoituksen kuormitusta on lisättävä varovasti. Akilles- ja/tai pohjevamman toimintakyvyn palauttavassa harjoittelussa sovelletaan seuraavaa vaihemallia (kronologisessa järjestyksessä):
  1. verryttelyjuoksu (6 kertaa 100 metriä lyhyellä askeleella, teho 1/5)
  2. palauttava juoksu (6 kertaa 100 metriä, teho 1/5)
  3. pakarajuoksu (6 kertaa 100 metriä, teho 2/5)
  4. kevyt juoksu (6 kertaa 100 metriä, teho 2/5)
  5. polvennostojuoksu (6 kertaa 100 metriä, teho 1/5)
  6. juoksu (6 kertaa 100 metriä, teho 3/5)
  7. kevyt kiihdytysjuoksu (6 kertaa kiihdytys 25 m, hidastus 50 m, kiihdytys 25 m)
  8. kiihdytysjuoksu (6 kertaa kiihdytys 25 m, teho 4/5 50 m, rullaten 25 m, nopea pysähdys, juoksija voi pysähtyä normaalisti)
  9. kiihdytysjuoksu (6 kertaa nopea kiihdytys 25 m, teho 4/5 50 m, rullaten 25 m, nopea pysähdys, juoksija voi pysähtyä normaalisti)
  10. viivajuoksu (10 kertaa nopea juoksu 20 metrin etäisyydellä olevien viivojen välissä)
  11. kevyt lajinomainen kilpaileminen ja harjoittelu
  12. lajinomainen kilpaileminen ja harjoittelu normaaliteholla. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–178 ja 183.)
Jos kuntoutuksessa ilmenee kipua, harjoittelijan tulee ”kuunnella” vaurioalueen tuntemuksia ja jos kipu kestää korkeintaan 20 sekuntia, harjoitusta voidaan jatkaa. Muussa tapauksessa harjoitus keskeytetään ja liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Koistinen, Juha (toim.) 1998. Urheiluvammat – Ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus (4. painos). Jyväskylä: VK-Kustannus Oy. ISBN 951-9147-29-2.

Readin kuntoutusportaat lihasvammoille

Readin kuntoutusportaat lihasvammoille on lihasvamman kuntoutuksen vaihemalli jossa kuntoutuksen vaiheet ovat liikkuvuus, voima, kestävyys, taito, teho ja maksimaalinen suoritus. Kuntoutus aloitetaan alimmalta portaalta (liikkuvuus) ja mikäli harjoituksessa esiintyy pitkäaikaista kipua, keskeytetään harjoitus ja aloitetaan uudelleen liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177.)

Kunkin lihasvamman paranemisnopeus on yksilöllinen. Harjoituksen kuormitusta on lisättävä varovasti. Lihasvammojen kuntoutuksessa sovelletaan seuraavaa vaihemallia (kronologisessa järjestyksessä):
  1. lepo ja kylmä-kompressio-kohoasento-ensiapu 24–48 tuntia
  2. lihaksen venytys (rauhallisesti 15–20 sekuntia) lihaspituuden säilyttämiseksi
  3. isometriset harjoituksen liikeradan loppuosalla (lihas lyhentynyt)
  4. isometriset harjoitukset liikeradan keskiosalla (lihas keskipituinen)
  5. isometriset harjoitukset liikeradan alkuosalla (lihas normaalipituinen)
  6. kevyt painoharjoittelu (5 sekuntia lihaksen ääriasennosta toiseen, 5 sekunnin palautus ja lepo 10 sekuntia, harjoituksen kesto 2–3 minuuttia)
  7. painoharjoittelu
  8. kevyt tekniikka- ja taitoharjoittelu (aloittaen teknisesti helpoista lajeista)
  9. keskiraskas tekniikka- ja taitoharjoittelu
  10. tekniikka- ja taitoharjoittelu normaaliteholla
  11. kevyt lajinomainen kilpaileminen ja harjoittelu
  12. lajinomainen kilpaileminen ja harjoittelu normaaliteholla. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–179.)
Jos kuntoutuksessa ilmenee kipua, harjoittelijan tulee ”kuunnella” vaurioalueen tuntemuksia ja jos kipu kestää korkeintaan 20 sekuntia, harjoitusta voidaan jatkaa. Muussa tapauksessa harjoitus keskeytetään ja liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Koistinen, Juha (toim.) 1998. Urheiluvammat – Ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus (4. painos). Jyväskylä: VK-Kustannus Oy. ISBN 951-9147-29-2.

Readin kuntoutusportaat

Readin kuntoutusportaat on fyysisen vamman kuntoutuksen vaihemalli jossa kuntoutuksen vaiheet ovat liikkuvuus, voima, kestävyys, taito, teho ja maksimaalinen suoritus. Kuntoutus aloitetaan alimmalta portaalta (liikkuvuus) ja mikäli harjoituksessa esiintyy pitkäaikaista kipua, keskeytetään harjoitus ja aloitetaan uudelleen liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177.)

Readin kuntoutusportaan harjoituksellinen sisältö vaihtelee mm. laji- ja lihasryhmäkohtaisesti. Kuntoutusmalli on saanut nimensä englantilaisen urheilulääkäri Malcolm Readin mukaan. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–186.)

Vamman paranemisnopeus vaihtelee tapauskohtaisesti ja juoksijan on annettava vammalle sen tarvitsema paranemisaika. Readin kuntoutusportaat voidaan jalkaa alaportaisiin (kunnon ylläpitäminen vammautumisen jälkeen) ja yläportaisiin (tekniikan ja voiman palauttaminen). (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 177–186.)

Harjoituksen kuormitusta on lisättävä varovasti. Jos kuntoutuksessa ilmenee kipua, harjoittelijan tulee ”kuunnella” vaurioalueen tuntemuksia ja jos kipu kestää korkeintaan 20 sekuntia, harjoitusta voidaan jatkaa. Muussa tapauksessa harjoitus keskeytetään ja liikkuvuudesta 24 tunnin levon jälkeen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 176–177.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Koistinen, Juha (toim.) 1998. Urheiluvammat – Ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus (4. painos). Jyväskylä: VK-Kustannus Oy. ISBN 951-9147-29-2.

Kotona tehtävä venyttely

Kotona tehtävä venyttely on juoksuharjoituksen aikana tehtävä venyttely jossa venytetään niitä lihasryhmiä jotka tuntuvat kireiltä tai jännittyneiltä. Venyttely on suoritetta niin, että lihaksissa ei tunnu kipua. (Murphy 2004, 51–56.)

1. Jalkapohjien venytys, plantaarifaskia (20–30 sekuntia)

  1. asetutaan avojaloin istumaan tuoliin niin, että molemmat jalkapohjat ovat alustaa vasten
  2. noustaan varpaille ja koukistetaan varpaita voimakkaasti (varpaat leviävät alustaa vasten). (Murphy 2004, 53.)
2. Etumaisen säärilihaksen venytys (20–30 sekuntia per jalka)

  1. asetutaan polvi-istuntaan kantapäiden päälle jalkapöytä alustaa vasten ja tuetaan asentoa käsillä vartalon molemmilta puolilta
  2. nostetaan oikea polvi ylös ja painetaan oikean jalan nilkan etuosaa ja säärtä alustaa vasten
  3. toistetaan peilikuvana toisella jalalla. (Murphy 2004, 53.)
3. Akillesjänteen ja pohkeiden alaosan venytys (20–30 sekuntia per jalka)

  1. asetutaan seisomaan matalalle korokkeelle niin, että oikean jalan kantapää riippuu reunan yli
  2. koukistetaan lonkkaa ja vasenta jalkaa, painetaan oikean jalan kantapäätä varovasti alaspäin nostaen sen varpaita ylöspäin
  3. toistetaan peilikuvana toisella jalalla. (Murphy 2004, 53.)
4. Pohkeiden yläosan venytys (20–30 sekuntia per jalka)

  1. asetutaan seisomaan seinän tai tangon eteen, otetaan askel vasemmalla jalalla eteenpäin ja pidetään oikea jalka suorassa ja sen kantapää lattiassa
  2. kummankin jalkaterän tulisi osoittaa suoraan eteenpäin tai varpaiden hieman sisäänpäin
  3. otetaan tukea seinästä tai tangosta, pidetään lantio selkä samassa linjassa (takapuoli ei saa liikkua taaksepäin)
  4. venytystä voidaan tehostaa koukistamalla varpaita
  5. toistetaan peilikuvana toisella jalalla. (Murphy 2004, 53.)
5. Polven koukistajien venytys tukea käyttäen (20–30 sekuntia per jalka)
  1. asetutaan seisomaan reiden keskikohdan korkeudelle ulottuvan tuen eteen ja ojennetaan toinen jalka tuen päälle pitäen jalkaterä rentona
  2. etäisyys tuesta on oikea, kun tukijalka on suorassa ja kohtisuora alustaan nähden
  3. kallistetaan ylävartaloa lantiosta, pidetään lantio paikoillaan ja ojennetun jalan polvi suorana
  4. venytyksen tulisi tuntua ojennetun jalan reiden takaosassa
  5. toistetaan peilikuvana toisella jalalla. (Murphy 2004, 53–54.)
6. Nelipäisen reisilihaksen venytys (20–30 sekuntia per jalka)
  1. asetutaan seisomaan selin tuolia tai penkkiä päin ja asetetaan oikea jalka tuen päälle
  2. koukistetaan vasenta jalkaa, pidetään oikea lonkka vartalon keskikohdan takana ja painetaan oikeaa reittä kevyesti alaspäin kunnes venytys tuntuu reiden etuosassa
  3. toistetaan peilikuvana toisella jalalla. (Murphy 2004, 54.)
7. Lonkan koukistajan venytys (20–30 sekuntia per jalka)

  1. asetutaan aitajuoksijan asentoon (polviseisonta) niin, että oikea jalka on koukistettuna jalkapohja lattiassa edessä, vasen polvi maassa ja vasemman jalan alaosa ojennettuna suoraksi
  2. säädetään asento niin, että lantio on asennoltaan neutraali ja oikea jalka sopivassa kulmassa
  3. asentoa voidaan tukea käsillä joko alustasta tai edessä olevasta reidestä (ei polvesta)
  4. venytyksen tulisi tuntua vasemman reiden etuosassa ja lonkassa
  5. toistetaan peilikuvana toisella jalalla. (Murphy 2004, 54–55.)
8. Pakaralihasten venytys (20–30 sekuntia per jalka)

  1. asetutaan selinmakuulle ja koukistetaan oikeaa polvea kohti rintaa, tartutaan oikeaan sääreen ja koukistetaan jalka rinnan päälle ja venytetään
  2. suoristetaan jalka ja koukistetaan se kohti vasenta olkapäätä ja venytetään
  3. toistetaan peilikuvana toisella jalalla. (Murphy 2004, 55.)
9. Lonkan kiertäjien (päärynänmuotoinen lihas) venytys (20–30 sekuntia per jalka)

  1. asetutaan selinmakuulle ja tuodaan oikea polvi kohti vasenta olkapäätä, pidetään polvi paikoillaan oikealla kädellä, tartutaan jalkaterään vasemmalla kädellä
  2. vedetään jalkaterää pehmeästi kohti vasenta olkapäätä kunnes venytys tuntuu syvällä lonkassa ja venytetään
  3. toistetaan peilikuvana toisella jalalla. (Murphy 2004, 55.)
10. Lonkan ulkosyrjän (ITB-lihas) venytys (20–30 sekuntia per jalka)

Lonkan ulkosyrjä (erityisesti ITB-lihas) on hankalasti venytettävissä, koska ne muodostuvat lähes yksinomaan venymättömästä kudoksesta.
  1. asetutaan vatsalleen päinmakuulle kovalle alustalle niin, että oikea polvi on koukussa sivulla ja oikea jalkaterä on vasemman reiden sisäsyrjää vasten
  2. kuvitellaan, että oikeaa polvea nostetaan ja supistetaan lihaksia hitaasti. Onnistuakseen nostamaan polvea lonkan ulkosyrjän lihasten on tehtävä kovasti työtä ja ne rentoutuvat ikään kuin vahingossa
  3. toistetaan peilikuvana toisella jalalla. (Murphy 2004, 55.)
11. Reisien sisäsyrjän venytys (20–30 sekuntia)
  1. asetutaan istumaan selin nojaten tukeen (esim. seinä) jalat haara-asennossa suorina edessä
  2. asetetaan paino istumalihaksille (istumaluille) ja kierretään jalkaterät ulospäin niin, että polvet osoittavat toisistaan poispäin
  3. haara-asento pidetään niin leveänä, että venytys tuntuu reisien sisäsyrjissä
  4. asento tuetaan kevyesti pitämällä kädet alustassa ja vartalo ei saa siirtyä eteenpäin. (Murphy 2004, 55.)
12. Alaselän venytys (20–30 sekuntia)
  1. asetutaan selinmakuulle alustalle, koukistetaan molemmat jalat, tartutaan käsillä polviin säärien ympäri ja vedetään jalkoja hartioita kohti
  2. jalkoja voidaan keinuttaa kevyesti puolelta toiselta ristiselän rentouttamiseksi. (Murphy 2004, 55.)
Kotona tehtävässä venyttelyssä venytetään jokaista juoksussa kuormittuvaa lihasryhmää. Juoksuharjoituksen aikana tehtävässä venyttelyssä venytetään niitä lihasryhmiä jotka tuntuvat kireiltä tai jännittyneiltä. (Murphy 2004, 51–56.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Murphy, Sam. 1988. Joka naisen juoksukirja – Opas hauskaan ja haastavaan juoksuharrastukseen (englanninkielinen alkuteos Run for Life 2003). Suomentanut Elina Kyrö. Singapore: Karisto. ISBN 951-23-4469-6.

Juoksuharjoitusvenyttely

Juoksuharjoitusvenyttely on juoksuharjoituksen aikana tehtävä venyttely jossa venytetään niitä lihasryhmiä jotka tuntuvat kireiltä tai jännittyneiltä. Venyttely on suoritetta niin, että lihaksissa ei tunnu kipua. (Murphy 2004, 51–56.)

1. Lonkka- ja pakaralihasvenytys seisaaltaan (20–30 sekuntia per jalka)

  1. asetutaan seisomaan ja asetetaan oikea jalkaterä vasemman polven päälle
  2. tuetaan asentoa pitelemällä käsillä koukussa olevaa jalkaa nilkasta ja polvesta
  3. koukistetaan tukijalan polvea hitaasti kunnes venytys tuntuu koukistetun jalan lonkassa ja pakaralihaksessa
  4. toistetaan peilikuvana toisella jalalla. (Murphy 2004, 56.)
2. Pohkeenvenytys korokkeelta (20–30 sekuntia per jalka)

  1. asetutaan seisomaan jalkakäytävän reunakivelle tai muulle korokkeelle niin, että kummankin jalkapohjan toinen puoli on reunan päällä ja toinen reunan ulkopuolella
  2. koukistetaan tukijalkana toimivaa vasenta jalkaa ja suoristetaan oikea jalka niin, että kantapää painuu alas reunalta
  3. koukistetaan lonkkaa ja vasenta polvea akillesjänteen venyttämiseksi
  4. toistetaan peilikuvana toisella jalalla. (Murphy 2004, 56.)
3. Ylävartalon rentoutus (20–30 sekuntia)

  1. asetutaan seisomaan jalat haara-asennossa ja tartutaan tukeen (esim. puunrunko) hartioiden korkeudelta
  2. pyöristetään selkä ja koko ylävartalo loppuun asti pitäen leuka alhaalla.
4. Lonkan venytys tukea käyttäen (20–30 sekuntia per jalka)

  1. asetutaan seisomaan kylki kohti tukea (esim. lyhtypylväs) ja tuetaan asento tuen puoleisella kädellä hartioiden korkeudelta
  2. viedään ulommainen jalka tuen puoleisen jalan taakse maahan ja siirretään paino sille v
  3. enytetään tukijalan puoleista kylkeä pitäen ylävartalo ja muu keho samassa linjassa (ylävartalo ei saa pudota lantioon)
  4. toistetaan peilikuvana toisella jalalla. (Murphy 2004, 56.)
5. Polven koukistajien venytys tukea käyttäen (20–30 sekuntia per jalka)

  1. asetutaan seisomaan reiden keskikohdan korkeudelle ulottuvan tuen eteen ja ojennetaan toinen jalka tuen päälle pitäen jalkaterä rentona
  2. etäisyys tuesta on oikea, kun tukijalka on suorassa ja kohtisuora alustaan nähden
  3. kallistetaan ylävartaloa lantiosta, pidetään lantio paikoillaan ja ojennetun jalan polvi suorana
  4. venytyksen tulisi tuntua ojennetun jalan reiden takaosassa
  5. toistetaan peilikuvana toisella jalalla. (Murphy 2004, 53–54.)
Kotona tehtävässä venyttelyssä venytetään jokaista juoksussa kuormittuvaa lihasryhmää. Juoksuharjoituksen aikana tehtävässä venyttelyssä venytetään niitä lihasryhmiä jotka tuntuvat kireiltä tai jännittyneiltä. (Murphy 2004, 51–56.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Murphy, Sam. 1988. Joka naisen juoksukirja – Opas hauskaan ja haastavaan juoksuharrastukseen (englanninkielinen alkuteos Run for Life 2003). Suomentanut Elina Kyrö. Singapore: Karisto. ISBN 951-23-4469-6.

Venyttely

Venyttely on palauttava harjoitusosio jolla pidennetään lihaksia ja säilyttää nivelten liikeradat. Venyttelyn tarkoituksena on myös kehon joustavuuden ja tuki- ja liikuntaelinten tasapainon ylläpito. (Murphy 2004, 51–56.)
”Juokse villi lapsi, juokse kauemmaksi, mutta venyttele sopivasti” (paidaton juoksija oulu mukaillen Pekka Tiili).
Yksinkertainen venyttelytekniikka riittää useimmille juoksijoille. Venyttelyssä noudatettavia periaatteita ovat mm. seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä):
  1. lihakset voidaan lämmittää ennen venyttelyä esim. lämpimässä suihkussa
  2. lihasta venytetään riittävän kauan (15–30 sekuntia) ja venytys toistetaan
  3. liikkeet ovat staattisia
  4. säännöllisyys
  5. venytetään rasituksen vuoksi lyhentyneitä lihasryhmiä v
  6. venytys ei saa aiheuttaa kipua
  7. yli 30 sekuntia kestävä venytys ei lisää venytyksen vaikutusta. (Murphy 2004, 51–56.)
Kotona tehtävässä venyttelyssä venytetään jokaista juoksussa kuormittuvaa lihasryhmää. Juoksuharjoituksen aikana tehtävässä venyttelyssä venytetään niitä lihasryhmiä jotka tuntuvat kireiltä tai jännittyneiltä. (Murphy 2004, 51–56.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Murphy, Sam. 1988. Joka naisen juoksukirja – Opas hauskaan ja haastavaan juoksuharrastukseen (englanninkielinen alkuteos Run for Life 2003). Suomentanut Elina Kyrö. Singapore: Karisto. ISBN 951-23-4469-6.

Lämmittely

Lämmittely on ennen fyysistä rasitusta suoritettava kehoa valmistava 5–20 minuutin harjoitusosio. Ennen lyhyttä ja kovavauhtista juoksua tulee lämmitellä paremmin kuin ennen pitkää ja hidasvauhtisempaa juoksua. Lämmittely on suoritettava keskittyneesti. (Murphy 2004, 48–49.)
”Juokse villi lapsi, juokse kauemmaksi, mutta lämmittele ensin 5 minuuttia”(paidaton juoksija oulu mukaillen Pekka Tiili).
Lämmittely kesto tulee päättää tuntemuksien mukaan. Lämmittelyn seurauksena kehossa tapahtuu mm. seuraavia muutoksia (aakkosjärjestyksessä):
  1. kehon lämpötila nousee (tehokas aineenvaihdunta edellyttää kohonnutta kehon lämpöä)
  2. lihasten lämpötila nousee jonka johdosta niiden joustavuus lisääntyy
  3. lihasten vireys nousee jonka johdosta niiden supistuminen tehostuu
  4. loukkaantumisriski alenee
  5. nivelsiteiden viskositeetti (tahmeus) alenee jonka johdosta liikeradat suurenevat
  6. suoritusmieliala ja henkinen vireys ovat helpommin saavutettavissa
  7. verenkierto ja sitä kautta lihasten aineenvaihdunta tehostuu (happi, ravinteet, kuona-aineet). (Murphy 2004, 48–49.)
Lämmittely tekee juoksuharjoituksen läpiviennistä miellyttävämpää. Rutinoituneet juoksijat liittävät yleensä juoksuharjoitukseen lämmittelyosion. (Murphy 2004, 48.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Murphy, Sam. 1988. Joka naisen juoksukirja – Opas hauskaan ja haastavaan juoksuharrastukseen (englanninkielinen alkuteos Run for Life 2003). Suomentanut Elina Kyrö. Singapore: Karisto. ISBN 951-23-4469-6.

Juoksutekniikkaharjoite

Juoksutekniikkaharjoite on harjoitusosio, jonka avulla on mahdollista kehittää juoksun taloudellisuutta ja sujuvuutta. Juoksutekniikkaharjoite suoritetaan esim. viikoittain tai kahden viikon välein ja ennen niitä tulee lämmitellä. (Murphy 2004, 47.)

1. Takaperin kävely (2 kertaa 20 metriä)

Tavoitteena on vahvistaa pakaralihaksia ja kehon hallintaa.
  1. varmistetaan, ettei kulku-uralla ole esteitä (henkilöitä tai esineitä)
  2. kävellään takaperin vieden jalka joka askeleella kehon keskikohdan ohi. (Murphy 2004, 47.)
2. Pikajuoksukävely (2–3 kertaa 20 metriä)

Tavoitteena on kehittää kehon hallintaa, liikeratoja, tasapainoa ja vakautta. Harjoite on hitaasti suoritettavaa pikajuoksua.
  1. nostetaan liikkeelle lähtevän jalan polvi korkealle ja pidetään keho suorassa
  2. nostettu jalka ei saa ojentua liian eteen ja käsiä käytetään tukemaan juoksutekniikkaa
  3. ylävartalo pidetään ojentuneena ylöspäin (se ei saa painua kohti lantiota. (Murphy 2004, 47.)
3. Kantapää pakaraan (2 kertaa 20 metriä)

Tavoitteena on kehittää lantion ja polven liikeratoja, vahvistaa polven koukistajalihaksia ja parantaa keskivartalon tasapainoa.
  1. aloitetaan paikaltaan seisten ja potkaistaan kantapää pakaraan niin, että polvi nousee samanaikaisesti kevyesti eteen
  2. kun tekniikka hallitaan, voit tehdä liikkeen kävellen. (Murphy 2004, 47,)
4. Korkea loikka (2–3kertaa 20 metriä)

Tavoitteena on lisätä räjähtävää voimaa, vahvistaa jalkoja ja parantaa lonkkaluiden tiheyttä.
  1. ostetaan polvi korkealle eteen ja ponnistetaan tukijalan varpaiden avulla voimakkaasti liikkeelle
  2. käytetään juoksun käsiliikkeitä tukemaan ponnistusta
  3. liikettä liioitellaan hieman. (Murphy 2004, 47.)
Harjoitukset tulee tehdä keskittyneesti ja vireässä mielentilassa. Harjoituksessa on tärkeintä tekninen suoritus.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Murphy, Sam. 1988. Joka naisen juoksukirja – Opas hauskaan ja haastavaan juoksuharrastukseen (englanninkielinen alkuteos Run for Life 2003). Suomentanut Elina Kyrö. Singapore: Karisto. ISBN 951-23-4469-6.

Juoksijan polvi (ITBFS, iliotibilaarisyndrooma, Runner’s knee)

Juoksijan polvi (iliotibiaalisyndrooma, Runner’s knee) on polvinivelen ulkosivulla esiintyvä kiputila, joka yleensä liitetään runsaaseen juoksuharjoitteluun. Säären ulkosivulla sijaitseva jännekimppu (tractus iliotibialis, suoli-sääriluuside) aiheuttaa polvinivelen ojennus- ja koukistusliikkeissä polviniveleeseen pitkittäistä hankausta ja siitä seuraa paikallinen tulehdus. Voimakas nilkan sisäkierto (ylipronaatio) altistaa juoksijan polvelle. (Lars Peterson, Per Renström ja Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 357–358.)

Huom.
Oireen lääketieteellinen nimi on iliobiaalinen hankaussyndrooma eli Iliotibial Band Friction Syndrome (ITBFS). ITB on suomeksi suoliluu-sääriside. Hankausoireyhtymää esiintyy myös muissa rasittavissa suorituksissa, joissa vaaditaan paljon polven ojennus- ja koukistusliikkeitä (mm. balettitanssi, jalkapallo, polkupyöräily, rintauinti ja "armeijan harjoitukset"). (Peltokallio 2003, 324–332.)
"Kestävyyslajeissa (juoksu, pyöräily, uinti) pidetään lepoa täysin" (ITBFS:n hoidosta Peltokallio 2003, 329).
ITBFS voi johtua jalan rakenteen puutteista ja myös ruhjevammasta. Iliobialliselle hankausoireyhtymällä altistavia harjoitusvirheitä ovat tapauskohtaisesti mm. seuraavat harjoittelusta johtuvat syyt (aakkosjärjestyksessä):
  1. harjoittelumäärän liian nopea nostaminen
  2. huono juoksualusta (mm. epätasainen ja kalteva tie, jyrkät kaarteet, lumi, pehmeä hiekka, jne. )
  3. huonot juoksujalkineet
  4. huono lihaskunto, ITB:n kireys
  5. liiallisen suuri määrä alamäkijuoksua
  6. puutteellinen venyttely
  7. varustukien virheellinen käyttö. (Peltokallio 2003, 326–327.)
ITBFS jaetaan oireen vaikeusasteen mukaan viiteen luokkaan. Lievä oire ilmenee kipuna juoksun jälkeen, ja kipu ei rajoita harjoittelua. Kohtalainen oire ilmenee kipuna juoksun aikana, ja se ei vaikuta harjoitteluun. (Peltokallio 2003, 328.)

Vakava oire ilmenee ensin kipuna juoksun aikana rajoittaen juoksutapaa ja matkaa. Oireen pahetessa juokseminen ei ole mahdollista juoksun aikaisen kivun vuoksi. Vakavimmassa muodossaan oire aiheuttaa kipua jatkuvana päivittäisen toiminnan aikana. (Peltokallio 2003, 328.)

ITBFS-diagnostiikassa käytettäviä testejä ovat mm. Renne'n testi, Noblen kopressiotesti ja Oberin testi, ja sen hoito perustuu paikallisen tulehdusärsytyksen vähentämiseen ja mahdollisten biomekaanisten tekijöiden korjaamiseen. Perinteinen hoito auttaa yleensä hyvin, mikäli oire ei ole kroonistunut. ITBFS voi tosin olla myös vaikeasti hoidettava. (Peltokallio 2003, 328–329.)

Jo yksi rasittava harjoitus voi aiheuttaa oireet (Peltokallio 2003, 327). Juoksijan polvea ennaltaehkäisevä harjoite on mm. ITB-venytys (Murphy 2004, 112).

KIRJALLISET LÄHTEET:
Koistinen, Juha (toim.) 1998. Urheiluvammat – Ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus (4. painos). Jyväskylä: VK-Kustannus Oy. ISBN 951-9147-29-2.
Murphy, Sam. 1988. Joka naisen juoksukirja – Opas hauskaan ja haastavaan juoksuharrastukseen (englanninkielinen alkuteos Run for Life 2003). Suomentanut Elina Kyrö. Singapore: Karisto. ISBN 951-23-4469-6
Peltokallio, Pekka. 2003. Tyypilliset urheiluvammat osa I. Vammala: Medipel. ISBN 952-91-5394-5 (osa II ISBN 952-91-5395-3, koko teos 952-91-5393-7)

Lämpövamma

Lämpövamma on kehon ydinlämmön tai kehon yksittäisen osan lämpötilan kohoamisesta aiheutuva toimintakyvyn alenema tai fyysinen vaurio. Kun kehon kudosten lämpötila on 38 Celsiusastetta, fyysinen suorituskyky on parhaimmillaan. Kehon ydinlämpö on levossa noin 36–37 Celsiusastetta. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33–37.)
”Elimistön ydinlämpö 42–44 Celsiusastetta aiheuttaa nopeasti palautumattomia aivomuutoksia. Lämmönsäätelyjärjestelmä ei toimi, eikä palaudu itsestään. Tila on hengenvaarallinen ja siihen liittyy kouristelua” (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33.)
Lämpövamman syy on elimistön lämmönsäätelyjärjestelmän suorituskyvyn riittämättömyys ympäristön lämpörasitukseen verrattuna. Lämpövammojen syntymistä voidaan ehkäistä mm. seuraavilla toimenpiteillä (aakkosjärjestyksessä):
  1. harjoitellaan päivän viileimpänä aikana ja mikäli mahdollista, varjossa (vältetään suoraa auringonpaistetta) h
  2. harjoitellaan tai kilpaillaan vain terveenä, koska sairaus voi heikentää lämmönsäätelyjärjestelmän toimintaa
  3. keskeytetään harjoitus välittömästi, mikäli esiintyy lämpöstressin oireita (mm. heikotus, pyörrytys, päänsärky)
  4. käytetään kevyttä, vaaleaa vaatetusta ja päähinettä
  5. nautitaan runsaasti nestettä ennen harjoitusta, se aikana ja sen jälkeen (janontunne ei kerro riittävän hyvin elimistön kuivumisesta)
  6. varataan riittävästi aikaa kuumiin olosuhteisiin sopeutumiseen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33–36.)
Ruoansulatuskanavan kautta voi imeytyä korkeintaan noin 8 desilitraa nestettä tunnin aikana. Kuumissa olosuhteissa nautittavan nesteen määrä tulisi olla esim. 2–3 dl puoli tuntia ennen rasitusta, 1–2 dl 15 minuuttia ennen rasitusta ja 1–2 dl ääriolosuhteissa 10–20 minuutin välein (muuten noin puolen tunnin välein). Nesteiden nautitaan rasituksen jälkeen niin pitkään, että elimistön nestetasapaino on palautunut. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33–37.)

Suora auringon lämpösäteily lisää kehon lämpörasitusta jopa 20 prosenttia. Lämpöhalvaus aiheuttaa usein urheilijalle kyvyttömyyden arvioida omaa tilaansa ja rasitus on tällöin keskeytettävä ulkopuolisen henkilön toimesta. Mikäli lämpörasitusta ei keskeytetä, urheilija voi kuolla lämpöhalvaukseen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33–37.)

Ensiapu lämpövammaan on urheilijan siirtäminen varjoon, vaatteiden vähentäminen ja asettaminen kylkiasentoon. Tämän jälkeen ihoa ja päätä viilennetään jatkuvalla veden pirskottamisella tai asettamalla vedellä kostutettu pyyhe alentamaan ihon lämpötilaa. Ilman virtauksen suuntaaminen iholle tai ihon kevyt hieronta tehostavat ihon lämmönluovutusta. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33–37.)

Elintoimintojen ylläpitäminen varmistetaan tarvittaessa puhallus- ja paineluelvytyksellä. Kuljetus lääkärin hoitoon järjestetään välittömästi ja jäähdytystä jatketaan kuljetuksen ajan. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33–37.)

Kofeiini ja alkoholi lisäävät virtsaneritystä ja edesauttavat elimistön kuivumista. Nesteiden imeytyvyys vaihtelee ja puhdas vesi imeytyy sokeripitoista nestettä nopeammin. Suolatablettien käyttöä tulee välttää. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 35–36.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Koistinen, Juha (toim.) 1998. Urheiluvammat – Ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus (4. painos). Jyväskylä: VK-Kustannus Oy. ISBN 951-9147-29-2.