Innostuneisuuden iteraatio

Innostuneisuuden iteraatio on mestariasenteeseen pohjautuva saavuttajan myönteisyyteen perustuva mielen ja toiminnan samansuuntaisuuteen perustuva tuotantoprosessimalli. Innostuneisuuden iteraatiossa innostuneisuus auttaa saavuttamaan päämäärän ja se edelleen tuottaa innostuneisuutta ponnistella kohti uusia päämääriä. (Lampikoski & Miettinen 1999, 113–124.)

”/../ Siitä tuli tappo, mulla oli ihan tajuton lataus päällä. /../ Olin eka heittäjä ja täräytyin heti 28,50, uuden olympiaennätyksen. Käännyin katsomaan jätkiä, että onko enough?” (Mika Saleva Barcelonan 1992 paraolympialaisten miesten keihään voittoheitosta teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 135–135.)

”Kun lähretähän hiihtämähän [kilpailussa], siinä pitää olla tappamisen meninki” (Juha Mieto, ei lähdetietoja).

Innostuneisuuden iteraatio edellyttää toimivaa virhekäsittelyä. Asioita, joihin voi vain sopeutua ovat mm. sää, epäonnistumiset (tappiot), taloudellinen tilanne, oma ikä ja muiden mielipiteet. Virhekäsittelyä käyttäen virhetilanne muutetaan saavutusta kohti vieväksi ajatteluksi ja toiminnaksi. (Lampikoski & Miettinen 1999, 120–122.)

Saavuttaminen perustuu omaan kehittymisenhaluun ja merkitykselliseen tehtävään. Innostuneisuuden iteraatio edellyttää rohkeutta rakastaa itselleen tärkeäksi koetun asiaa. Tämän jälkeen saavuttaja ohjaa toimintaansa intuitionsa pohjalta ja hän osaa sulkea pois ulkopuolisten tuottamat haitta-ajatukset. Saavuttaja on oman asiansa asiantuntija. (Lampikoski & Miettinen 1999, 156–158.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.