Juoksukengän osto

Juoksukengän osto on hankintatapahtuma, jossa pyritään löytämään hyvin toimiva juoksukenkä. Juoksukengän hinta voi merkitä parempaa juoksun käyttökokemusta, mutta juoksukengän kestoikä on yleensä suuruusluokaltaan (kilometreinä) sama kengän hintatasosta riippumatta. (Murphy 2004, 84–85.)

”Juoksukengän valintaa ei tule tehdä juoksukengän ulkonäön perusteella” (Murphy 2004, 80).

Juoksukenkä tulisi ostaa silloin kun jalkaterä on turvonnut (iltapäivällä tai pian liikunnan jälkeen). Kenkiä sovittaessa tulee käyttää urheilusukkia (sukkahousut eivät ole hyvä kokeilusukka) ja pohjallisia, jos käytät sellaisia. Jos on mahdollista, testaa kenkiä juoksemalla jo liikkeessä. (Murphy 2004, 82–84.)

Juoksukengän koko tulee määrittää kokeilemalla, ei ostamalla saman numeroista kenkää kuin tavallisesti käyttää. Tulisi ostaa kenkä, jossa on mahdollisimman vähän askelvirheitä korjaavia ominaisuuksia, mikäli juoksijalla ei ole havaittuja askelvirheitä. (Murphy 2004, 81.)

Nykyaikaiset juoksukengät eivät yleensä kulu pohjistaan käyttöikänsä aikana niin paljon, että askelvirheitä voitaisiin päätellä kengän pohjan kulumisen perusteella. Märkä jalanjälki antaa pientä viitettä jalan kosketuksesta askeleen aikana maahan. (Murphy 2004, 81.)

Märkä jalanjälki testi suoritetaan kastelemalla jalka veteen ja kävelemällä sitten tasaisella alustalla (asfaltti, kova hiekka, pahvi). Märän jalanjäljen kosketuskuvio voi olla (aakkosjärjestyksessä):

1. koko jalkapohja (varpaat, päkiä, päkiän ja kantapään väli leveänä, kantapää) koskettaa alustaa: jalka on matalaholvinen tai lättäjalka; jalalla on liialliseen nilkan sisäkiertoon
2. varpaat ja kantapää, mutta ei paljon mitään välillä: jalka on korkeaholvinen; jalalla on taipumus liian vähäiseen nilkan sisäkiertoon tai liialliseen nilkan ulkokiertoon
3. varpaat, päkiä, tasainen kaistale jalkapohjaa ja kantapää; neutraali (normaali) askel. (Murphy 2004, 81.)

Jalkaterien muodon voi määrittää piirtämällä sen ääriviivat paperille (pahville). Jalkapohjan malli otetaan mukaan myymälään ja vertaillaan sitä kenkien lestin muotoon. Kengän lestin tulee sopia jalkaan, jalka ei sopeudu lestin muotoihin. (Murphy 2004, 81.)

Kengän kärjessä tulee pisimmän varpaan (ei välttämättä isovarvas) ja kengän kärjen väliin jäädä noin 6 mm. Asia testataan seisten kengät nauhoitettuina. Kengän kärjen muodon tulee vastata jalan muotoa. (Murphy 2004, 82–84.)

Kengän, erityisesti sen kantakupin, tulisi olla istuva. Tukeva ja oikeassa kohdassa oleva kantakuppi suojaa nilkka- ja polvivammoilta. Kenkien on tunnuttava välittömästi puristamattomilta ja miellyttäviltä jaloissa. Liian leveälestinen kenkä pilaa juoksutuntuman, koska jalka liikkuu juoksun aikana kengän sisällä. (Murphy 2004, 82–84.)

Juoksukengän tulisi olla tunnettua ja luotettava merkiltään ja malliltaan. Saman juoksukenkämallin ominaisuudet voivat vaihdella huomattavasti jo kahdenkin eri kauden jalkineiden kesken, joten juoksukenkää ostettaessa on kokeiltava eri vaihtoehtoja. Juoksukengän valintaa ei tule tehdä juoksukengän ulkonäön perusteella. (Murphy 2004, 80–84.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Murphy, Sam. 1988. Joka naisen juoksukirja – Opas hauskaan ja haastavaan juoksuharrastukseen (englanninkielinen alkuteos Run for Life 2003). Suomentanut Elina Kyrö. Singapore: Karisto. ISBN 951-23-4469-6.