maanantai 16. elokuuta 2010

Sisäistymisen mielisairausriski

Sisäistymisen mielisairausriski on hiljaistuvan (tai mietiskelevän) henkilön todennäköisyys saada mielenterveyden häiriö harjoituksen aikana. Säännöllisesti sisäistyvän mielisairausriski on muuta väestöä alhaisempi. (Rauhala 1986, 96–99.)
"Tullakseen jousiampujaksi ihmisen on kuljettava mielensä mustimpien laaksojen kautta" (zensanonta, ei teostietoja).
Mikäli henkilö pyrkii ratkaisemaan vaikean elämäntilanteen sisäistymistä harjoittamalla ja tuntee psyykkisen vakautensa epävarmaksi, hänen tulisi ennen sisimpänsä kohtaamista hakeutua psyykkisiä häiriöitä tuntevan sisäistymisohjaajan ohjaukseen. Mm. akuutti tuska-, sekavuus- ja masennustila sekä psykoosi ovat yleensä tiloja, joiden aikana sisäistyminen voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikkakin sisäistyminen voi myös joissakin tapauksissa parantaa mielenterveyden laatua. (Rauhala 1986, 96–99.)

Mielisairauden voi laukaista mikä tahansa elämäntilanteen muutos (mm. rakastuminen, työylennys, uskoon tuleminen). Jos henkilö on hakeutunut sisäistymisharjoitteluun vaikean elämäntaidollisen ongelman vuoksi, hänen mielisairausriskinsä voi realisoitua, mutta sisäistyminen ei ole silloin ensisijainen syy. (Rauhala 1986, 96–99.)

Sisäistyminen on länsimaissa psyykkisesti normaalien ihmisten menetelmä kehittää itseään ja ennaltaehkäistä psyykkisiä ja psykosomaattisia häiriöitä. Sisäistyminen ei sovi kaikille. Sisäistymisen harjoittelu tulisi voida suorittaa ilman julkisen terveydenhuollon psykolääkkeellistä valvontaa. (Rauhala 1986, 99.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.