Sisäistyminen (meditaatio)

Sisäistyminen (meditaatio) on henkilön sisäistä eheyttä parantava harjoitus. Sisäistymisen päämuodot ovat hiljaistuminen (tiedostava ja tarkkaileva sisäistyminen) ja mietiskely (sisältöön keskittyvä sisäistyminen). Sisäistymisen tavoitteena on mielen rauhoittaminen, tajunnan hallinta, keskittyneisyys ja sisäinen hiljaisuus. Sisäistymismuotoja on eri kulttuureissa lukuisia. (Rauhala 1986, 53–61.)

Hiljaistumisessa tajunta on valpas ja avoin kaikille sisältä tai ulkopuolelta tarjoutuville vaikutteille. Huomio kiinnitetään kaikkeen juuri parhaillaan tapahtuvaan puolueettomana tarkkailijana. Uskotaan, että hiljaistumalla ihminen vähitellen vapautuu mekaanisesta ja pakonomaisesta todellisuuden jäsentämisestä saavuttaen aidon, luovan ja vapaan tietoisuuden. (Rauhala 1986, 54–55.)

Mietiskelyssä keskitytään yhteen kohteeseen tai asiaan. Mielen täyttävä sisältö voi olla ulkomaailman todellinen esine tai mielen sisäinen ja ideaalinen kohde. Mielen sisältö voi aihe, jota mietiskelyssä pyritään syventämään ja kehittämään tai mietiskelyn teknillinen apuväline (esim. mantra). (Rauhala 1986, 54.)

Mietiskelyn minää muokkaava sisältö voi olla mm. Kristus (ortodoksit, roomalaiskatoliset), Buddha (buddhalaisuus) ja esim. rentoutus ja mielikuvaharjoitelu (TM-mietiskely). Zen-sisäistymisessä eli hiljaistumisessa tai TM:n eräissä muodoissa sisäistymisessä mieli pyritään puhdistamaan haitta-ajatuksista (ajatuksista, jotka häiritsevät sisäistä hiljaisuutta). (Rauhala 1986, 53–61.)

Sisäistyminen on länsimaissa psyykkisesti normaalien ihmisten menetelmä kehittää itseään ja ennaltaehkäistä psyykkisiä ja psykosomaattisia häiriöitä. Sisäistyminen tulisi voida suorittaa ilman julkisen terveydenhuollon psykolääkkeellistä valvontaa. Kaikki eivät hyödy sisäistymisestä. (Rauhala 1986, 99 ja 109.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.