Lämpövamma

Lämpövamma on kehon ydinlämmön tai kehon yksittäisen osan lämpötilan kohoamisesta aiheutuva toimintakyvyn alenema tai fyysinen vaurio. Kun kehon kudosten lämpötila on 38 Celsiusastetta, fyysinen suorituskyky on parhaimmillaan. Kehon ydinlämpö on levossa noin 36–37 Celsiusastetta. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33–37.)

”Elimistön ydinlämpö 42–44 Celsiusastetta aiheuttaa nopeasti palautumattomia aivomuutoksia. Lämmönsäätelyjärjestelmä ei toimi, eikä palaudu itsestään. Tila on hengenvaarallinen ja siihen liittyy kouristelua” (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33.)

Lämpövamman syy on elimistön lämmönsäätelyjärjestelmän suorituskyvyn riittämättömyys ympäristön lämpörasitukseen verrattuna. Lämpövammojen syntymistä voidaan ehkäistä mm. seuraavilla toimenpiteillä (aakkosjärjestyksessä):

1. harjoitellaan päivän viileimpänä aikana ja mikäli mahdollista, varjossa (vältetään suoraa auringonpaistetta) h
2. harjoitellaan tai kilpaillaan vain terveenä, koska sairaus voi heikentää lämmönsäätelyjärjestelmän toimintaa
3. keskeytetään harjoitus välittömästi, mikäli esiintyy lämpöstressin oireita (mm. heikotus, pyörrytys, päänsärky)
4. käytetään kevyttä, vaaleaa vaatetusta ja päähinettä
5. nautitaan runsaasti nestettä ennen harjoitusta, se aikana ja sen jälkeen (janontunne ei kerro riittävän hyvin elimistön kuivumisesta)
6. varataan riittävästi aikaa kuumiin olosuhteisiin sopeutumiseen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33–36.)

Ruoansulatuskanavan kautta voi imeytyä korkeintaan noin 8 desilitraa nestettä tunnin aikana. Kuumissa olosuhteissa nautittavan nesteen määrä tulisi olla esim. 2–3 dl puoli tuntia ennen rasitusta, 1–2 dl 15 minuuttia ennen rasitusta ja 1–2 dl ääriolosuhteissa 10–20 minuutin välein (muuten noin puolen tunnin välein). Nesteiden nautitaan rasituksen jälkeen niin pitkään, että elimistön nestetasapaino on palautunut. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33–37.)

Suora auringon lämpösäteily lisää kehon lämpörasitusta jopa 20 prosenttia. Lämpöhalvaus aiheuttaa usein urheilijalle kyvyttömyyden arvioida omaa tilaansa ja rasitus on tällöin keskeytettävä ulkopuolisen henkilön toimesta. Mikäli lämpörasitusta ei keskeytetä, urheilija voi kuolla lämpöhalvaukseen. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33–37.)

Ensiapu lämpövammaan on urheilijan siirtäminen varjoon, vaatteiden vähentäminen ja asettaminen kylkiasentoon. Tämän jälkeen ihoa ja päätä viilennetään jatkuvalla veden pirskottamisella tai asettamalla vedellä kostutettu pyyhe alentamaan ihon lämpötilaa. Ilman virtauksen suuntaaminen iholle tai ihon kevyt hieronta tehostavat ihon lämmönluovutusta. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33–37.)

Elintoimintojen ylläpitäminen varmistetaan tarvittaessa puhallus- ja paineluelvytyksellä. Kuljetus lääkärin hoitoon järjestetään välittömästi ja jäähdytystä jatketaan kuljetuksen ajan. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 33–37.)

Kofeiini ja alkoholi lisäävät virtsaneritystä ja edesauttavat elimistön kuivumista. Nesteiden imeytyvyys vaihtelee ja puhdas vesi imeytyy sokeripitoista nestettä nopeammin. Suolatablettien käyttöä tulee välttää. (Juha Koistinen teoksesta Koistinen 1998, 35–36.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Koistinen, Juha (toim.) 1998. Urheiluvammat – Ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus (4. painos). Jyväskylä: VK-Kustannus Oy. ISBN 951-9147-29-2.