Skandinavian Defendo: Me emme pelkää

Oulun yliopiston Linnainmaan ilmoitustaulussa on ilmeisesti homoseksuaalien kampanjajulisteen 22.11.2010 me emme pelkää lisäksi Oulunkappailuklubin kurssi-ilmoitus Scandinavian Defendo -itsepuolustuskurssista. Erityisen mielenkiintoinen on ilmoituseen liitetty kuva, jossa 120-kiloinen bodari vääntää päätä irti toiselta 120-kiloiselta bodarilta. Näyttävää, mutta ei viisasta.

Ei ihmistä pidä vääntää päästä, siinä katkeaa niskanikamat, ja jos on käynyt Defendo kurssin, tuomio rapsattaa ilmeisesti ainakin törkeästä pahoinpitelystä. Neliraajahalvaus onkin sitten jo toinen juttu, yleensä kamppailulajeissa (mm. judo, karate, savate, jne.) vaarallisimmat tekniikat esitellään vasta useamman vuoden harjoittelun jälkeen, ettei tule vahinkoja.

Lisäksi Oulun kamppailuklubin ilmoituksessa kerrotaan: "Skandinavian Defendo on helposti opittava järjestelmä, joka keskittyy vastaamaan niihin väkivallan uhkatilanteisiin, joita tämän päivän yhteiskunnassa esiintyy." Samantyylistä yleistävää pelottelua kuin homoseksuaalien kampanjassa.

Ilmoituksessa todetaan myös: "Peruskurssilla koulutetaan ja vahvistetaan harjoittelijoita selviytymään itsepuolustustilanteista, jotka sisältävät verbaalista tai fyysistä uhkaa." Ei kai sanallinen uhka ole oikeaa uhkaa, vaan uhka on aina fyysistä, vaikkakin se ilmaistaan sanallisesti.

Ilmoitus päättyy toteamukseen: "Defendo on erinomainen valinta ihmiselle, jonka tavoite on oppia tehokasta itsepuolustusta suhteellisen lyhyessä ajassa." Ei itsepuolustustekniikka paranna tilannetta väkivallan kohteeksi valitun suhteen, se voi jopa aiheuttaa vaaran silloin, kun jäädään uhkatilanteeseen, eikä poistuta siitä välittömästi. Pakene, jos vastustaja on alivoimainen, ja jos et voi paeta, tilanteen kehittymisen ennustaminen on erittäin vaikeaa. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

12.11.2010 Me emme pelkää -tilaisuus

12.11.2010 Me emme pelkää -tilaisuus on ilmeisesti Oulun homoseksuaalisen väestönosan poliittinen mielenilmaus, jota on mainostettu A4-julisteilla ainakin Oulun Linnainmaan yliopiston ilmoitustauluilla.

"Meillä kaikilla on oikeus turvalliseen ja syrjinnästä vapaaseen kaupunkitilaan. Sitä luomme tässä ja nyt" (ilmeisesti Oulun homoseksuaalit, kampanjajuliste 12.11.2010 Me emme pelkää -tilaisuus.)

Kampanjajulisteessa on esitetty tilaisuuden perusteluiksi neljä tosi elämän väkivaltatilannekuvausta:

1. Kesä 2010: poliittisiin toimijoihin ja Setan aktiiveihin kohdistuvia uhkauksia
2. Heinäkuu 2010: pommiuhkauksia North Priden tapahtumapaikoille
3. Syksy 2010: homomiehiin kohdistuneista väkivallantekoja Oulun yössä (pjo: varsin runollinen kielikuva...)
4. 28.10.2010: polttopulloisku Oulun yliopiston ylioppilaskunnan toimistoon (pjo: joka ei sytyttänyt edes pienintäkään paloa, niin toheloita me heterot olemme).

Ilmoituksessa todetaan: "Väkivallan uhka rajoittaa ihmisten toimintamahdollisuuksia Oulussa. Väkivallan uhka vaientaa meitä ja vaikuttaa siihen, missä ja millä mielin kaupungissa liikumme." Ilmeisesti tässä "ihmiset" ja "me" tarkoittavat erityisesti homoseksuaalien mielipidettä omaan pienryhmäänsä kohdistuvasta huomiosta. Miksi homoseksuaalit eivät suoraan puolusta omia oikeuksiaan, vaan vetäytyvät "suuren yleisön" selän taakse?

Lisäksi ilmoituksessa todetaan: "Julkista tilaa täytyy suojella niiltä, jotka olisivat valmiita ottamaan sen itselleen väkivalloin. Väkivalta ja sillä uhkaaminen eivät ole hyväksyttäviä eivätkä laillisia keinoja ilmaista mielipiteitä tai vaikuttaa yhteiskuntaan." Ei kai homoseksuaalisten noitavaino ole yleensäkään yhteiskunnallinen vaikutusyritys, vaan pelkästään väkivallan käyttötilanne, joka tietenkin on huono asia sekin.

Ilmoituksessa todetaan myös: "Väkivalta on uhkaavinta silloin, kun se kohdistuu ihmiseen henkilökohtaisesti - silloin, kun ihminen kokee joutuneensa väkivalla uhriksi yhteiskunnallisen aktiivisuutensa, ihon värin tai sukupuolensa takia. Yhteiskuntaan pitää voida vaikuttaa ja osallistua ilman, että joutuu peittelemään itseään väkivallan uhan vuoksi." Hups, väkivallan kohteeksi valikoitumisen syistä on jäänyt pois seksuaalinen suuntautuneisuus, eli nyt homoseksuaalit ratsastavat poliitikon, ihon värin ja naissukupuolen, naiset kokevat väkivallan uhkaa, ei välttämättä väkivaltaa, useammin kuin miehet, eli poliittisen vapauden, rasismin ja sukupuolten tasa-arvon kustannuksella. Ja tuo sanavalinta "peittelemään", aivan mainio, "olemaan komerossa", olisi kai ollut vielä osuvampi ilmaus.

Lopuksi ilmoituksessa todetaan: "Julkinen tila kuuluu kaikille. Ihmisten pitää voida liikkua ja toimia niin arkisesti kuin yhteiskunnallisesti, kelloon katsomatta, taakse vilkuilematta. Pelkäämättä." Tilaisuuden otsikko on "me emme pelkää", ja tässä sanotaan että sitä kuitenkin pelätään. Olisiko Oulun homoseksuaaleilla vähän tarvetta hankki annos tervettä katuviisautta (Street Wisdom), mielenilmausten järjestämisen sijaan. Ei se väkivallan kohteeksi valituksi tuleminen ole pelkästään homoseksuaalisten yksinoikeus, eikä julisteen väkivaltatilanteita ole suhteutettu valtaväestöön kohdistuneisiin väkivallantekoihin vuoden 2010 aikana. Ilmeisti muutama heterokin on ollut väkivallan kohteena tarkasteluajanjakson aikana. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Hannu Aravirta: Kärpäsille lisää mustelmia

Hannu Aravirta on palkattu jääkiekkojoukkue Oulun Kärpästen valmentajaksi, koska tässä vaiheessa kautta Oulun Kärpäset ovat Suomenmestaruussarjassa sijalla 11, joka ei ilmeisesti ole kovin hyvä sijoitus. Hannu Aravirta totesi television iltauutisissa 22.11.2010, että "jääkiekko on taistelulaji ja että pelaajien tulee kestää mustelmia".

Kuukauden joukkuepelisitaatti: "Jääkiekko on taistelulaji, ja pelaajien tulee kestää mustelmia" (Hannu Aravirta, TV:n iltauutiset 22.11.2010).

Pieni vinkki herra Aravirralle: taistelulajeissa on perimmäisenä tarkoituksena aiheuttaa vastustajalle mahdollisimman suuri fyysinen vaurio... VÄÄRIN, VÄÄRIN, VÄÄRIN ... Oikeammin saavuttaa voitto vastustajaa mahdollismman vähän vahingoittaen. Herra Aravirta, jääkiekkopelin voittaa sillä, että on yhden maalin johdossa ennen loppuvihellystä. Mustelmien ottaminen on voittamisen kannalta täysin merkityksetöntä.

Oulun Kärpäset ovat tukevasti matkalla kohti poistumista Suomen jääkiekon mestaruussarjasta. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Haikuja Tiksulle vol. 13

Kirjoita haiku.
Seitsemäntoista
tavua, rivit.

MIELENI VALON

Seksikäs sinä
täytät intohimolla
mieleni valon.

HARMAAN PILVEN

Ihosi valo
peittää pimeyden
harmaan pilven.

PALUU HETKEEN

Vartalosi yö
on valoisan tuulen
paluu hetkeen.

Haikuja Tiksulle vol. 12

Kirjoita haiku.
Seitsemäntoista
tavua, rivit.

KAIKKI LAULUT

Unesi laulu,
laulut turhuuden.
Kaikki laulut.

SAMA VERESI

Sataman vesi
on sama kuin meren.
Sama Veresi.

KUNNES VOITAT

Sielun tuli
polttaa sydäntäsi
kunnes voitat.

Haikuja Tiksulle vol. 11.

Kirjoita haiku.
Seitsemäntoista
tavua, rivit.

SIELUSI SANAT

Hiljainen lumi
sydämesi polulla,
sielusi sanat.

ENNEN KASTETTA

Rakkautesi
kuiskaus tuulessa
ennen kastetta.

EI MUUTA

Pimeä hetki,
saapuva aamu.
Ei muuta.

Heti mulle kaikki nyt -oireyhtymä

Heti mulle kaikki nyt -oireyhtymä on henkilön mielentila, jossa hän pyrkii ottamaan itselleen merkittäväksi kokemansa asiat välittömästi. Termi on epävirallinen, ja se muistuttaa läheisesti lisää mulle- ja minä, minä, minä -oirehtymää.

Lisää mulle -oireyhtymä

Lisää mulle -oireyhtymä on henkilön mielentila, jossa hän pyrkii saavuttamaan tärkeiksi koettuja asioita suurimman mahdollisimman määrän. Termi on epävirallinen.

Minä, minä, minä -oireyhtymä

Minä, minä, minä -oireyhtymä on henkilön mielentila, jossa hän tavoittelee myönteiseksi arvostettuja asioita itselleen niin, että hän ei ole valmis panostamaan niihin henkilökohtaisia resurssejaan. Termi on epävirallinen.

Verenluovutus on pois muodista

Verenluovutus on pois muodista, koska vaikka luovuttaisit vertasi, Oulussa henkilöt (erityisesti vanhat naiset) tönivät sinua. Punaise ristin veripalvelu on itsekästä voitontavoittelua. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

PS. Luovutin verta, mutten saanut edes kahvia OAMK:n kahvilasta seuraavana päivänä. Reilua, Suomen Punainen Risti?

Aitta 22 9.11.2010

Aitta 22 tiistaina 9.11.2010, tyttöporukan "Marraskuuta" ja "Joutsenlaulua". Jalaton týttö laulaa katkeruuttaan, ja hänen kaverina ettei halua menettää asiaa.

Taistelulajien harjoittajalla (flikka) on rautainen sydän. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Harjoitus 9.11.2010

12 km ja teho 1/5. Pakkasta noin 4 Celsius-astetta ja kohtalainen tuuli. Jäätävyys noin 3-4/5. Juoksukeli tavanomainen pakkaslumi kohtuullisella juokualustakitkalla. Päivän juoksuteema: "Duck you!" Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Oulun Raksilan S-Market tylöytyy

Oulun Raksilan S-Market tylöytyy lähestyen Raksilan Sokos-Prismaa ja Asemakadun Toivo Lähikauppiasta. Asiaakkaat tönivät ja henkilökuntakin alkaa olla aika lailla ei-palveluhenkistä. Tästkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Karaokeaitta 22 (ei kanta-asiakkaita)

Lauantaina Karaokeaitta 22:ssa (Torikatu 22, Oulu) olivat asiakaspaikat pyhäinmiestenpäivän aatona la 6.22.1010 täynnä klo 22.00. Satoi miltei räntää, ja jäätelöautoa ajava pienikokoinen ovimies (ei Jyrki) käännytti suoraan ovelta, tämän henkilön, joka on käynyt Aitta 22:ssa vuodesta 2005 alkaen (lähes saman ajan, kuin Hasse on toiminut ravintolapäällikkönä).

Ei Sol-maissiolutta pyhäinmiestenpäivänä 2010 Aitta 22:ssa, ei kanta-asiakkaita, ei liiketoiminnallista menestystä. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Haikuja Tiksulle vol. 10.

Kirjoita haiku.
Seitsemäntoista
tavua, rivit.

KULJE MATKASI

Lumessa sade,
polulla askeleesi.
Kulje matkasi.

SINÄ HENGITÄT

Ankat kulkevat
virran mukana uiden.
Sinä hengität.

KIINAN HERRUUS

Kiinan kulttuuri,
kopiointia kaiken.
Kiinan herruus.

Hyötyhakuinen ajattelu

Hyötyhakuinen ajattelu on elämäntapa, jossa materialistisen hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävät elämänvalinnat heikentävät henkilön mahdollisuuksia kasvaa omaksi itsekseen. Hyötyajattelun katsotaan estävän ihmisen itsetuntemuksen kehittymisen. (Heydemann 1996, 46-48.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Heydemann, Irma. (toim.) 1996. Zen, Jung ja sipulin ydin. Kotilääkäri-lehti 10 (ei vuosikertatietoa, 46-48). Forssa: Yhtyneet Kuvalehdet.

Arvostava (korjaava) palaute

Arvostava (korjaava) palaute on sosiaalisen vuorovaikutuksen viesti, jonka tarjoituksena on saada aikaan palautteen kohteen käyttäytymisen muutos loukkaamatta palautteen kohteen kokemaa ihmisarvoa. Arvostava palaute kertoo palautteen kohteelle sen, että palautteen antaja on kiinnostunut palautteen kohteesta ja haluaa auttaa häntä. (Viljamaa 2005, 25.)

"Huuda, kunhan et mulle huuda" (pjo).

"Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa" (ei lähdetietoja).

Sosiaalinen vuorovaikutus ja arvostavan palautteen antaminen perustuu sosiaalisissa suhteissa toimivien henkilöiden väliseen luottamukseen ja ihmisarvon kunnioitukseen. Ihmisten viestinnän piilomerkitykset (sanattomat viestit) vaikuttavat suuresti henkilön ilmaisemaan kunnioitukseen toista kohtaan. (Viljamaa 2005, 25.)

"Tottelija ei ajattele" (Viljamaa 2005, 27.)

Arvostava palaute perustuu palautetta antavan henkilön myönteiseen kuvaan muista ihmisistä. Arvostavan palautteen tarkoituksen ei ole oman valta-aseman vahvistaminen (johtailu). (Viljamaa 2005, 26-27.)

Arvostavassa (korjaavassa) palautteessa säilytetään palautteen kohteen itsearvostus. Muita arvostavan (korjaavan) palautteen periaatteet ovat (aakkosjärjestyksessä):

1. annetaan palaute kahdenkesken
2. annetaan palautetta vastaanottajan vastaanottokyvyn mukaan
3. annetaan toteutettavissa oleva ratkaisutapa
4. keskitytään asiaan (henkilön ominaisuuksiin)
5. keskitytään tulevaisuuteen
6. puhutaan omista tuntemuksista
7. muistetaan, että palautetilanne on oppimistilanne. (Viljamaa 2005, 27.)

Arvostava palaute keskittyy tilanteen ratkaisemiseen esittämällä asiaankuuluvia huomioita kysymysten muodossa. Yhteisössä (mm. organisaatiot), jossa kaikki kilpailevat kaikkia vastaan, ei ole mahdollista tehostaa toimintaa palautetta antamalla. (Viljamaa 2005, 26.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Viljamaa, Janne (toim.) 2005. Näin palaute menee perille. Kotilääkäri-lehti 1 (ei vuosikertatietoa, 25-27). Forssa: Yhtyneet Kuvalehdet.

Ihmedieettimyytti

Ihmedieettimyytti on uskomus, jolla perustellaan nopeaan painonpudotukseen johtavaaa kapea-alaista ravitsemukäyttäytymisen muutosta. Ihmedieettimyytti ei perustu elimistön fysiologiseen käyttäytymiseen. (Soisalo 2005, 36-37.)

Eräitä ihmedieettejä ovat mm. Antti Heikkilän dieetti, Atkinsin ruokavakio, GI-dieetti, Montignacin dieetti ja Zone-dieetti. Eräitä ihmedieettimyyttejä ovat (aakkosjärjestyksessä, voivat esiintyä eri dieettien yhteydessä):

1. "hiilihydraattien välttäminen on helpoin tapa laihtua"
2. "laihduttaja ei voi syödä leipää"
3. "pelkällä liikunnan lisäyksellä ei laihdu"
4. "peruna lihottaa"
5. "proteiinipitoinen ruokavalio laihduttaa paremmin kuin hiilihydraattipitoinen"
6. "samalla aterialla ei kannata syödä rasvaa ja hiilihydraatteja"
7. "voi on luonnollisempaa rasvaa kuin margariini." (Soisalo 2005, 36-37.)

Mikäli painonhallintaa tavoitellaan liikuntaa lisäämällä, kevyttä (teho 1/5, aerobinen peruskuntoharjoitus) liikuntaa tulee olla vähintään yksi tunti päivässä. Painonhallinnassa ruokavalion tulee sisältää kaikkia ruokaineryhmiä (vältetään ravitsemuksellista epätasapainoa), ja tärkeintä on pitää energia saanti riittävän alhaisena. (Soisalo 2005, 36-37.)

Pysyvä painonhallinta edellyttää elämäntapojen pysyvää muuttamista niin, että elimistöön tuotava energiamäärä on tasapainossa elimistön kuluttaman energiamäärän kanssa. Ihmedieetillä saatu painonmuutos ei ole pysyvä. (Soisalo 2005, 36-37.)

Tasapainonen ravitsemus perustuu elimistön energiantarpeen tyydyttämiseen pääosin hiilihydraateilla. Painonhallinta perustuu ns. kestävyysjuoksjan ravitsemukseen. (lähdetiedot puuttuvat.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Soisalo, Soili (toim.) 2005. Eroon harhaluuloista - irti ihmedieeteistä. Asiantuntija Eeva Voutilainen ETL, Helsingin yliopisto/Avoin yliopisto. Kotilääkäri-lehti 1 (ei vuosikertatietoa, 36-37). Forssa: Yhtyneet Kuvalehdet.

Itseä vahingoittavien elämänvalintojen muuttaminen

Itseä vahingoittavien elämänvalintojen muuttaminen on prosessi, jossa henkilö ensin elää säilyttäen vahingollisen elämänvalinnan tietoisena sen haittavaikutuksista (vaihe voi kestää vuosia). Tämän jälkeen voi seurata vaihe, jossa henkilö muuttaa haitallisen elämänvalinnan omalta kannaltaa myönteiseksi elämänvalinnaksi. (Tuominen 2005, 82.)

"Jos ei nyt, niin milloin?" (Seela Sella).

Kielteisen elämänvalinnan muuttaminen myönteiseksi elämänvalinnaksi tulee tapahtua välittömästi (nyt). Muutoksen ajankohdan siirtäminen myöhäisemmaksi estää muutoksen toteutumisen. (Tuominen 2005, 82.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Tuominen, Pirkko (toim.) 2005. Tommy Hellsten: Miksi elämantapojen muuttaminen on niin vaikeaa? Kotilääkäri-lehti 1 (ei vuosikertatietoa, 82). Forssa: Yhtyneet Kuvalehdet.

Pakottava (alistava) johtajuus

Pakottava (alistava) johtajuus on termi, joka kuvaa henkilön rankaisuvaltaan (väkivallan käyttö) perustuvaa vuorovaikutustapaa sosiaalisessa (ihmistenvälisessä) vuorovaikutuksessa. Pakottava johtajuus on lumejohtajuutta ilman johtajan asemaa sosiaalisessa ryhmässä. Termi on epävirallinen. (ei lähdetietoja.)

Kävele, tai itke ja kävele (3-vuotiaalle pojalle päiväkotityöntekijän taholta esitetty tilannearviointi klo 10.00 päiväohjelmakohdan vuoksi, 2.11.2020 pjo.)

Pakottavassa johtajuudessa henkilö pyrkii muuttamaan yhteisönsä ihmisjäsenten käyttäytymistä omien tavoitteidensa mukaiseksi väkivaltaa (pakottaminen) käyttäen. Pakottavaa johtajuutta ei yleisesti pidetä kustannuksiin nähden tuloksellisten organisaatioiden ominaisuutena. (ei lähdetietoja.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ei lähdetietoja.

MUUT LÄHTEET:
Paidaton juoksija oulu. 2.11.2010. Silminnäkijänä 3-vuotiaiden lasten klo 10.00 kävelyyn Oulun Yliopiston alueella Oulun Teknopolissa Linnainmaalla.

Johtaja vai johtailija

Johtaja vai johtailija on kysymyksenasettelu, jossa sosiaalisen yhteisön päätöksentekijä ja sosiaalisen yhteisön päätöksentekijäksi (ilman johtajan ominaisuuksia) valitun henkilön asema (sosiaalinen status) kertoo kyseiseen henkilöön kohdistuvasta kunnioituksen määrästä kyseisessä yhteisössä. Termi on epävirallinen ja sisältää sanaleikin termiin mahtailija (mm. "öykkäri", "pompottaja", yleisemmin valta-asemansa väärinkäyttäjä).

Johtaja on yksinäinen, mutta hänen ruokansa on parempaa (pjo).

Johtailija haluaa saada itselleen johtajan edut ilman omistautumista yhteisönsä jäsenten edun ja yhteisön tavoitteiden saavuttamiseen. Poliittinen vaikuttaja on yleensä johtailija.

Sosiaalisessa yhteisössä kunnioituksen määrä on tekijä, joka on mittari henkilön tuloksentekokyvylle. Johtajaa seurataan vaikka "helvettiin", johtailijan valta riittää siihen, että ollaan fyysisesti, ei henkisesti (työhön sitoutuneesti) läsnä.

Haikuja Oulun pöyräpölilje: vol. 1.

OON OULUN PÖLIJÄ, MÄ.

Hiljennä en, etenen.
Piittamaton on tyhmyys.
Oon Oulun pölijä, mä.

PYÖRÄPÖLIJÄ OULUN

Ei kypärää, järjetön.
Nopeutta liikäa on.
Pyöräpölijä Oulun.

HULLUNA KUOLEN!

Väisäköön mua.
Olen narsisti, olen!
Hulluna kuolen.

Oulun pyöräpölijä ei kunniota ketään, eikä noudata liikenesääntäjä tai rikoslakia. Tästäkin huomimatta, jatketaan harjoituksia.

Harjoitus 29.10.2010

Muutama aste lämmintä, matka 11 km, teho 1/5. Keli: ei jäisiä juoksialustoja.

Päivän spämmi: "Taas tuo HULLU!!!!! juoksija" (Oulun Torirannan makasiinien rakennusprole).

Rakennusprolelle kai maksetaan palkkaa rakentamisen lisäksi myös kommentoinnista. Ei ihme, että asuntojen hinnat hipovat pilviä, kun prolet käyttävät työaikansa asioihin, jotka eivät liity heidän maksullisiin työtehtäviinsä.

Pyöräpölijä mummeli (ei näyttänyt suuntamerkkiä kääntyessään) taivasteli tätä juoksijaa Ainolan puiston jälkeen. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

SUULLISET LÄHTEET:
Oulun Torirannan makasiinien rakennusprole. 29.10.2010.

Sosiaalinen maine

Sosiaalinen maine on henkilön persoonaan liitetty mm. ennakkoasenteista ja odotuksista muodostuva kokonaisuus joka on muodostunut ryhmän aikaisemmista vuorovaikutuskokemuksista henkilön kanssa. Sosiaalinen maine vaikuttaa mm. henkilön käyttäytymisen luonteen tulkintaan (sosiaalinen havaitseminen). (Salmivalli 1998, 85-86.)

Sosiaalinen maine saattaa johtaa henkilön käyttäytymisen mukautumiseen ennakko-odotusten mukaiseksi. Sosiaalinen maine muuttuu yleensä vähitellen joko myönteiseksi tai kielteiseksi. (Salmivalli 1998, 86.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Salmivalli, Christina. 1998. Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9.

Sosiaalinen älykkyys väkivallan välineenä

Sosiaalinen älykkyys väkivallan välineenä on vuorovaikutustaito, jota käytetään psyykksisen ja yhteisöllisen väkivallan kohteeksi valitun henkilön epäsuoraan (ei jouduta itse vastuuseen teosta) vahingoittamiseen. Epäsuoran väkivallan käyttö edellyttää riittävää määrää sosiaalista älykkyyttä. (Salmivalli 1998, 39-41.)

Naiset ovat yleensä kyvyiltään parempia sosiaalisessa älykkyydessä. Tämä tarkoittaa sitä, että naiset voivat olla sosiaalisissa tilanteissa miehiä väkivaltaisempia (epäsuoran väkivallan keinoilla). (Salmivalli 1998, 39-41.) Naisten väkivaltaisuus voi olla myös fyysistä (suora väkivalta, fyysinen pakottaminen).

KIRJALLISET LÄHTEET:
Salmivalli, Christina. 1998. Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9.

Sosiaalinen eristäminen

Sosiaalinen eristäminen on yhteisöväkivallan kohteeseen käytettävä menetelmä, jossa kohteelta estetään toimininen ryhmän jäsenenä. Sosiaalinen eristäminen on yksi epäsuoran väkivallan muoto ja sen käyttö ei vaihtele sukupuolen mukaan. (Salmivalli 1998, 35-37.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Salmivalli, Christina. 1998. Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9.

Yhteisöväkivallan piirre

Yhteisöväkivallan piirre on sosiaalisen vuorovaikutuksen ominaisuus, joka on olemassa yhteisöväkivaltatilanteessa. Yhteisöväkivallan piirteet ovat (aakkosjärjestyksessä):

1. kohteen puoluskuskyvyttömyys (alivoimaisuus)
2. tarkoitus vahingoittaa kohdetta (ei rajua leikkiä)
3. toistuvuus (pitkäaikainen sosiaalinen suhde)
4. väkivaltaa harjoitetaan ilman provokaatiota tai syytä
5. väkivaltaa harjoitetaan pysyvän sosiaalisen ryhmän sisällä. (Salmivalli 1998, 29-34.)

Yhteisöväkivallan termi englanniksi on bullying ("härkäily", suom. pjo) ja ruotsiksi mobbning (moppaus). Yhteisöväkivallan käyttöön ei liity lyhytaikaisia vihan tunteita, vaan sitä harjoitetaan harkitusti. (Salmivalli 1998, 29.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Salmivalli, Christina. 1998. Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9.

Yhteisöväkivallan syy

Yhteisöväkivallan syy on tiedostamaton tekijä, joka motivoi yhteisöväkivaltaa käyttävää henkilöä tai ryhmää. Yhteisöväkivallan syitä ovat mm. heikkouden halveksiminen, henkilökohtaisen vallan tavoittelu, kateus ja mustasukkaisuus, omien ominaisuuksien näkeminen toisessa (projektiot), pelko valinnasta yhteisöväkivallan kohteeksi tai ryhmän hiljainen tuki (ryhmän luoma paine). (Höistad 2003, 64-77.)

Yhteisöväkivallan harjoittaja ei voi hyvin, ja hänen itseluottamuksensa on huono. Yhteisöväkivalta on yksilön tai ryhmän väkivaltaista käyttäytymistä. Yhteisöväkivaltaa ei voida ratkaista ilman että yhteisöväkivallan syy on tiedostettu.(Höistad 2003, 64.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Höistad, Gunnar. 2003.Irti kiusaamien kierteestä - Opas kouluille ja kasvattajille. Suomentanut Salla Korpela. Jyväskylä: Kirjapaja. ISBN 951-625-939-1.

Ihmisen tarve tulla nähdyksi

Ihmisen tarve tulla nähdyksi on sosiaalinen tarve, jonka mukaan ihminen ei ole mitään, jos hän ei herätä toisessa ihmisessä jotain tunnetta. Tunnetilan laadulla asteikolla myönteinen/kielteinen ei ole merkitystä. (Höistad 2003, 47-52.)

"Haluamme tulla rakastetuiksi ja sen puutteessa ihailluiksi, sen puutteessa pelätyiksi, sen puutteessa vihatuiksi ja halveksituiksi. Haluamme herättää ihmissä jonkin tunteen. Sielu kammoaa tyhjiötä ja pyrkii yhteyteen hinnalla millä hyvänsä." (Hjalmar Söderber: Tohtori Glas teoksesta Höistad 2003, 52.)

Ihmisen kielteiseksi koettu käyttäytyminen voi johtua siitä, että hän ei herätä muulla tavoin tunnereaktioita muissa yhteisön jäsenissä. Henkilön epäsosiaalinen minäkuva voi olla ainoa keino saada yhteisön muiden jäsenten mielenkiinto. (Höistad 2003, 47-52.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Höistad, Gunnar. 2003.Irti kiusaamien kierteestä - Opas kouluille ja kasvattajille. Suomentanut Salla Korpela. Jyväskylä: Kirjapaja. ISBN 951-625-939-1.

Yhteisöväkivalta: valta-aseman väärinkäyttö

Valta-aseman väärinkäyttö on yhteisöväkivallassa tilanne, jossa valta-asetelmassa ylempi pyrkii saattamaan valta-asetelmassa alempana sijaitsevaa henkilöä aikaisempaa huonompaan asemaan käyttäen väkivallan keinoina omasta valta-asemastaan johtuvia keinoja. Valta-asetelmann väärinkäytön menetelmiä ovat mm. (aakkosjärjestyksessä):

1. arvon alentaminen (naurettavaksi tekeminen)
2. kontrollointi (päätösvallan poistaminen)
3. mitätöinti (näkymättömäksi tekeminen)
4. mustamaalaaminen (parjaaminen; maineen alentaminen)
5. syyllistäminen (syntipukin löytäminen). (Höistad 2003, 115-117.)

Valta-asemaansa väärinkäyttävän henkilön toimenpiteisiin on yhteisöväkivallan kohteen hyvin vaikea puolustautua valtasuhteeseen sisältyvän riippuvaisuuden vuoksi. Tämä tekee valta-aseman väärin käytöstä moraalisesti tuomittavan. (Höistad 2003, 110.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Höistad, Gunnar. 2003.Irti kiusaamien kierteestä - Opas kouluille ja kasvattajille. Suomentanut Salla Korpela. Jyväskylä: Kirjapaja. ISBN 951-625-939-1.

Haikuja Tiksulle, vol. 9

Kirjoita haiku.
Seitsemäntoista
tavua, rivit.

TALVELLA KYLMÄ

Jäätynyt tuuli
kaipaa kevään sadetta.
Talvella kylmä.

AIKA JA HETKI

Kuiskaat yöhön
ja sateesi laulaa yön.
Aika ja hetki.

KESYTÄ RUUSU

Ruususi yksi
ei tunne lauluasi.
Kesytä ruusu.

En ole nähnyt Tiksua kolmeen kuukauteen. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Haikuja Tiksulle, vol. 8

Kirjoita haiku.
Seitsemäntoista
tavua, rivit.

JA SYDÄMESSÄ

Saan kaiken kivan.
Laulussani tuuliyö.
Ja sydämessä.

YSTÄVÄT, PELOT

Tosiasiat.
Sanoja ja sanoja.
Ystävät, pelot.

KAIKKI TULTA

Tissit, tukkasi.
Vartalosi, silmäsi.
Kaikki tulta

/../ Tiksu kulkee ohitseni vailla surua. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Haikuja Tiksulle, vol. 7

Kirjoita haiku.
Seitsemäntoista
tavua, rivit.

KAIKKI SORSAT

Sateessa lehdet.
Syksy keltainen, lampi.
Kaikki sorsat.

PELOTON SANA

Rohkeus elää.
Kieli keskellä suuta.
Peloton sana.

RAKKAUS NAURAA

Laulun hiljaisuus.
Katseesi rauha, sanat.
Rakkaus nauraa.

Tiksu ei soita minulle. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Viharikos (Hate Crime)

Viharikos (am. Hate Crime) on rikos, jossa rikoksen motivaationa on moraalisesta tuomiosta (ks. Saarikoski) aiheutuva tunnetila. Viharikoksen eräänä muotona voi olla mm. vihapuhe (rikosnimike: kunnianloukkaus). Viharikos on määritelmänä käytössä Amerikan Yhdysvalloissa. (lähdetiedot puuttuvat.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
(Lähdetiedot puuttuvat.)

Vihapuhe (-viestintä)

Vihapuhe (-viestintä) on kirjoitettua tai puhuttua vuorovaikutusta, jonka tarkoituksena on yhteisöväkivallan kohteen vahingoittaminen. Vihapuhe voi esiintyä sähköisessä muodossa mm. internetin yhteisöpalveluissa (mm. Facebook, keskustelupalstat). Vihapuhe voi olla osa viharikosta. (lähdetiedot puuttuvat.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
(Lähdetiedot puuttuvat.)

Universaali ahdasmielisyys

Universaali ahdasmielisyys on suvaitsematon mielentila, jossa henkilökohtaisella moraarisella tuomiolla (ks. Saarikoski) tuomitaan muiden ihmisten käyttäytyminen ja ihmisyys. Universaalia ahdasmielisyyttä edustavat mm. kiihkoislamilaisuus, vanhoillislestadialaisuus ja kiihkokommunismi (mm. Pohjois-Korea, Kiina). (Hs.fi Keskustelu, hakupäivä 27.10.2010.)

SÄHKÖISET LÄHTEET:
Hs.fi keskustelu: IS: Jari Tervonraamatun heitosta rikosilmoitus. http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Kotimaa/ketju/5556808/?page=3&perPage=20. Hakupäivä 27.10.2010.

YIT - Ylpeinä Ihmisiä Tönimme

YIT - Ylpeinä Ihmisiä Tönimme on ilmaus, joka kertoo YIT:n proleluokan henkilöiden asenteesta kanssaihmisiin. Paidaton juoksija oulu oli asiakkaana perjantaina 22.10.1020 Raksilan City-Marketissa (K-ryhmän myymälä), jossa YIT:n prolevaatteeseen pukeutunut pukinpartainen ja tupakoiva herra töni tätä juoksijaa useita kertoja City-Marketin ostoskärryllä.

"Together we can do it - YIT" (YIT. YIT:n slogan. http://www.yit.fi/. Hakupäivä 22.20.2010).

Paidaton juoksija oulu on syvästi pahoillaan YIT:n puolesta. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Käytännön kehonkieli myyjälle

Käytännön kehonkieli myyjälle on leikkimielinen ohje asikaspalvelijan kehonkielestä. Ohjeen leikkimielisyydessä on puolet totta.

Käytännön kehonkieli perustuu kolmeen käsien asentoon, jotka ovat muuriasento, kersanttiasento ja kädet vapaina asento. Muuriasennossa kädet ovat ristissä rinnan päällä ja kersanttiasennossa (ruustinna-asento) kyynärpäät osoittavat vartalosta poispäin kämmenten nojatessa lantioon. Kädet vapaina -asennossa kädet ovat rentoina vartalon sivulla... (Valvio 2010, ei sivutietoja.)

Kädet sivuilla asennossa asiakaspalvelija voi siepata rahat asiakkaalta. Muuri- ja kersanttiasennossa se ei onnistu. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Valvio, Timo. 2010. Palvelutapahtuma ja asiakkaan kohtaaminen. Hämeenlinna: Helsingin seudun kauppakamari. ISBN 978-952-246-030-1. Saatavuus OAMK Liiketalouden yksikön kirjasto.

Koira korkeassa koulussa: Projekti Fumer

Projekti Fumer on tietojenkäsittelytieteiden viiden vuoden ajalle sijoittuva opiskeluprojeksi. Fumer on ranskaa, ja tarkoittaa [tässä] "hihojen polttamista, hiiltymistä, jne". Fumerin vaihejako on kuvattu kolmella GATT-kaaviolla ja projektin omistaja on paidaton juoksija oulu.

Koira korkeassa koulussa: GATT-kaavio III

GATT-kaavio on projektin vaiheiden kuvaamiseen käytettävä vaihemalli. Tietojenkäsittelyn yliopisto-opintojen maisteriopintojen GATT-kaavio (versio 1.0) voi olla seuraavanlainen:

( (c) 2010 paidaton juoksija oulu ). Tehtävälista on laadittu Oulun yliopiston Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen opinto-oppaan perusteella. KIRJALLISET LÄHTEET: Oulun yliopisto. 2010. Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen opinto-opas. Oulu: Oulun yliopisto. (lähdetiedot tarkistetaan)

Koira korkeassa koulussa: GATT-kaavio II

GATT-kaavio on projektin vaiheiden kuvaamiseen käytettävä vaihemalli. Tietojenkäsittelyn yliopisto-opintojen aineopintojen GATT-kaavio (versio 1.0) voi olla seuraavanlainen:

( (c) 2010 paidaton juoksija oulu ). Tehtävälista on laadittu Oulun yliopiston Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen opinto-oppaan perusteella. KIRJALLISET LÄHTEET: Oulun yliopisto. 2010. Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen opinto-opas. Oulu: Oulun yliopisto. (lähdetiedot tarkistetaan)

Koira korkeassa koulussa: GATT-kaavio I

GATT-kaavio on projektin vaiheiden kuvaamiseen käytettävä vaihemalli. Tietojenkäsittelyn yliopisto-opintojen yleis- ja perusopintojen GATT-kaavio (versio 1.0) voi olla seuraavanlainen:

( (c) 2010 paidaton juoksija oulu ). Tehtävälista on laadittu Oulun yliopiston Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen opinto-oppaan perusteella. KIRJALLISET LÄHTEET: Oulun yliopisto. 2010. Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen opinto-opas. Oulu: Oulun yliopisto. (lähdetiedot tarkistetaan)

Koira korkeassa koulussa: Projektiajattelu

Projektiajattelu on projekteissä käytettävä tapa jäsentää mm. suoritettavan tehtävän vaihejako, aikataulutus ja seurantamenetelmät. Korkeakouluopiskelu ei poikkea sovellettavan projektiajattelun suhteen muista projekteista. (lähdetiedot lisätään myöhemmin.)

"Puhuttaessa akateemisesta vapaudesta, ne [tässä: Oulun yliopiston opiskelijat] unohtavat vapauteen väistämättä liittyvän vastuun" (15.9.2010 paidaton juoksija oulu).

"Miten opiskelu myöhästyy vuoden? Päivä kerrallaan" (ei lähdetietoja).

"Mikään ei ole niin raskas, tehoton ja turhauttava kuin huonosti johdettu projekti" (ei lähdetietoja).

Opiskeluprojekti suurimmat riskit muodostavat projektin pitkä kesto (5 vuotta) ja opiskelija itse (henkilöstöriski, mm. innostuneisuuden puute). Keskimääräisen riskin muodostavat taloudelliset resurssit. (lähdetiedot lisätään myöhemmin.)

Opiskeluprojektin tärkeimmät hallintakeinot ovat tehtävälista (HOPS) ja tehtävälistan aikataulutus GATT-kaaviolla. Opiskelun läpimenoajan kannalta tärkein on tasavauhtinen harjoittelu ja palauttavat jaksot, mikäli ylirasitusta ilmenee. (lähdetiedot lisätään myöhemmin.)

Mikäli yliopisto-opinnoissa ensimmäisen lukuvuoden aikana suoritettujen opintojen määrä jää alle 40 opintopisteen (normi 60 op), opiskelija ei tule valmistumaan milloinkaan. Opiskelijoita, jotka opiskelevat normiajan jälkeen (5 vuotta), kutsutaan n:n vuoden opiskelijoiksi. (lähdetiedot lisätään myöhemmin.)

Opiskeluprojektin riskien poistamisessa tärkein tekijä on yhteisöllinen opiskelu ja 8 tunnin opiskelu työpäivinä (säännöllinen elämä). Yhteisöllinen opiskelu edellyttää innovatiivisen opiskeluilmapiirin synnyttämistä. Kunkin opiskelijan on lyödettävä itselleen sopiva työtapa. (lähdetiedot lisätään myöhemmin.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lisätään myöhemmin.

Osta, osta vauva, vauva, hyvä ostos

Osta vauva, hyvä ostos on Catcatin teoksen Bye, bye, baby, baby, goodbye (ovimies 11.9.2010) äänneasusta määräytyvä kaksoismerkitys eli osta, osta vauva, vauva, hyvä ostos. Ilmauksen ei tiettävästi katsota kehoittavan kansainväliseen lapsikauppaan.

Catcat on suomalaisen Kätkien sisarusten muodostama lauluduo. Ei merkittävää menestystä Suomessa tai kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla. (lähdetiedot lisätään myöhemmin.)

SUULLISET LÄHTEET:
Ovimies Aitta 22 Oulu. 11.9.2010.

Italian ääntäminen

Italian ääntäminen edellyttää suomalaiselta henkilöltä tarkekirjoituksen opettelemista. Yleisiä periaatteita italian foneettisesta tarkekirjoituksessa ovat seuraavat asia:

1. painollinen vokaali osoitetaan pisteellä vokaalin alapuolella
2. soinnillisena ääntyvä s ja z sekä kirjainyhdistelmässä gli silloin, kun se ääntyy g:nä eikä kirjainyhdistelmänä kj) osoitetaan pisteellä kirjaimen alapuolella
3. painollinen aksenttimerkillä varustettua vokaalin ääntymistä ei merkitä erikseen pisteellä kirjaimen alapuolella
4. italian vieraskielisten lainasanojen ääntäminen tarkistetaan sanakirjasta, sillä se voi poiketa huomattavasti iltaliankielisestä äänneasusta. (Berggren, Kinnunen & Lounasvuori-Riihonen 2003, 15.)

Vokaalien ääntämisen tärkeimmät periaatteet ovat seuraavat. E:n ja o:n ääntäminen vaihtelee Italian eri osissa.

1. a verrattuna suomalaiseen a:n hiukan avoimempi pnt = painoton tavu
2. e + pt ääntyy joko avoimena a:n vivahtavana e:nä tai suljettuna i:n vivahtavana e:nä pt = painollinen tavu
3. e + pnt ääntyy aina suljettuna e:nä pv =painollinen vokaali
4. i samankaltainen suomen i:n kanssa
5. i + pv äännetään suomen j:n kaltaisena
6. o + pt ääntyy joko avoimena a:n vivahtavana o:na ta suljettuna u.n vivahtavana o:na
7. o + pnt ääntyy aina suljettuna o:na
8. u verrattuna suomalaiseen u:n hiukan suljetumpi
9. u + pv äännetään w-äänteenä. (Berggren, Kinnunen & Lounasvuori-Riihonen 2003, 15-16.)

Konsonanttien ääntämisen tärkeimmät periaatteet ovat seuraavat. Muut kuin tässä mainitut konsonanttiryhmät äännetään suomen kaltaisena:

1. c + e, i äännetään soinnillisena suhuäänteenä kuten ranskan sanassa je (minä)
2. c + a, l, o, r, u äännetään suomen k:n kaltaisena
3. cc + e, i äännetään t: + soinnillinen suhuäänne t: = tt
4. cc + a, l, o, r, u; cch äännetään k: k: = kk
5. ch äännetään suomen k:n kaltaisena
6. g + e, i äännetään d + soinniton suhuäänne
7. g + a, l, o, r, u; g + h äännetään suomen g:n kaltaisena
8. g + li pt äännetään kirjainyhdistelmänä kli
9. g + li pnt äännetään äännesulautumana kj
10. g + n äännetään äännesulautumana nj
11. g + u äännetään äännesulautumana gw
12. h mykkä äänne (ei äännetä)
13. q + u äännetään äänesulautumana kw
14. s + soinniton konsonatti; vokaalin edessä; sanan viimeisenä kirjaimena äännetään suomen s:n kaltaisena soinnittomana s:nä
15. s + b, d, g, l, m, n, r, v; myös s + vokaali äännetään soinnillisena z:nä
16. sc + e, i äännetään soinnittomana suhuäänteenä kuten ranskan sanassa chanson
17. sc + a, h, o, u, äännetään äännesulautumana sk
18. z (soinniton) äännetään äännesulautumana ts
19. z (soinnillinen) äännetään d + soinnillinen z soinnillisuus osoitetaan pisteellä z:n alla
20. zz (soinniton) äännettään äännesulautumana tts
21. zz (soinnillinen) äännettään äännesulautumana ddz soinnillisuus osoitetaan pisteellä z:n alla. (Berggren, Kinnunen & Lounasvuori-Riihonen 2003, 16-18.)

Italian kielen opiskelussa tarkekirjoituksen ymmärtäminen edellyttää tarkemerkin yhdistämistä alkuperäiseen (natiiviin) italiaan. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Berggren, Ola, Kinnunen, Silja & Lounasvuori-Riikonen, Kristiina. 2003. Italia-suomi-suursanakirja. Keuruu: Otava.

Tehohölkkä

Tehohölkkä on uustermi juoksulle. Termi esiintyy mm. Oulun yliopiston Liikuntaohjelmassa lukuvuodelle 2010. (Oulun yliopoisto 2010, 4.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Oulun yliopisto. 2010. Liikuntaohjelma lukuvuodeksi 2010-2011. Ei julkaisupaikkaa: Ei kustantajaa.

Juoksuvinkki Iikalle

Iikka, säilytä harjoitustasapaino, pidä harjoittelu nousujohteisena ja hanki kunnon varusteet. Anna rasitusvamman parantua ja noudata Readin portaiden periaatteita aloittaessasi harjoittelu uudelleen.

"Jokainen vastaa itse juoksuharjoittelustaan" (pjo).

Älä kilpaile tyttöystäväsi kanssa harjoitellessasi. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Haikuja Tiksulle Vol. 6

Kirjoita haiku.
Seitsemäntoista
tavua, rivit.

VIRTOIHIN KULKEE

Pieni ajatus,
aikaa kasvaa toiseksi.
Virtoihin kulkee.

TAHDON SEN, JEP, JEP

Lepäät ja laulat.
Äänesi kasvaa sinuun.
Tahdon sen, jep, jep.

KOSKEE TAI EI, AUTS!

Sydän hiekassa,
piirrettynä sisääni.
Koskee tai ei, auts!

Haikuja Tiksulle vol. 5

Kirjoita haiku.
Seitsemäntoista
tavua, rivit.

MATKALLA SINUUN

Sateesta yöhön
ja kevät on laulusi.
Matkalla sinuun.

KAIKKI SIINÄ

Turvattu koira,
ruokaa säännöllisesti.
Kaikki siinä.

LUOVU JA KOSKE

Tuttu kohtalo
johtaa yön väärään suuntaan.
Luovu ja koske.

Haikuja Tiksulle vol. 4

Kirjoita haiku.
Seitsemäntoista
tavua, rivit.

SINUN KUUTAMO

Keltaiset lehdet,
kadulla kulkijoita yön.
Sinun kuutamo.

METSIESI TIE

Oudon valoisa
unohdus lepää aamuun.
Metsiesi tie.

TAPAHTUU PALJON

Laulava koira
taluttaa sinut tänne.
Tapahtuu paljon.

Tehokkuuden päätekijä

Tehokkuuden päätekijä on tavoitteiden saavuttamiseksi tehtäviin toimenpiteisiin liittyvä muuttuja. Tehokkuuden päätekijät ovat aika, kustannukset sekä laatu ja ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään. (Åkerberg 2006, 19-20.)

"One thing you can't recycle is wasted time / aikaa ei voi käyttää uudelleen" (Taiichi Ohno teoksesta Åkerberg 2006, 21. Suomentanut pjo).

"The goal is not save money but to make money / Tee rahaa, älä pihtaa sitä" (Eli Goldratt Rethinking the future / 'Focusing on constraints, not cost'" teoksesta Åkerberg 2006, 159. Suomentanut pjo).

Tehokkuus on hyvä silloin, kun läpimenoaika on lyhyt, kustannukset alhaiset ja laatu riittävän hyvä. Tehokkuus perustuu ihmisjohtajuuteen (leadership), joustavuuteen ja nopeaan mukautuvuuteen. (Åkerberg 2006, 19-20 ja 159-163.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Åkerberg, Pertti. 2006. Budjetoinnin mielettömyys. Ei julkaisupaikkaa: Talentum.

L'hymne à l'amitié

Non ! Rien de rien...

L'HYMME À L'AMITIÉ

Kadut sitä, että
olet avannut suusi.

Ja sitä, että olet jäänyt
tai lähtenyt,
hävinnyt tai voittanut,
heittänyt pois niin paljon.

Huomaat kuitenkin,
että koskaan ei tarvitse
katua sitä,
että olet ystävällinen. (mukaillen Valvio 2010, 116.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Valvio, Timo. 2010. Palvelutapahtuma ja asiakkaan kohtaaminen. Hämeenlinna: Helsingin seudun kauppakamari. ISBN 978-952-246-030-1.

Alkoistin lapsi

Alkoistin lapsi on henkilö, jolle hänen lapsuusympäristönsään tapahtunut alkoholin käyttö on aiheuttanut tunne-elämän ja sosiaalisen kanssakäymisen haittoja. Alkoistin lapsen itsearvostus, sopeutumiskyky ja stressinsieto ovat yleensä tavanomaista heikemmät. (Acherman 1990, 47–48.)

”Me kaikki vain menimme hoitamaan haavojamme – kukaan ei välitä siitä, miltä minusta tuntuu ” (alkoistin lapsi teoksesta Acherman 1990, 48.)

”Kun tuuli aloitti - hän katsoi kauas - lähti pois.”

Alkoistin lapsen roolityypit (Garmezy 1983 ja Wegsheider 1979) ovat haavoittumaton, kadotettu (näkymätön) lapsi, maskotti, sankari ja syntipukki. Haavoittumaton lapsi on kasvanut lapsuudestaan huolimatta terveeksi aikuiseksi. Kadotettu (näkymätön) lapsi on epävarma identiteetistään, maskotti on ylisuojeltu perheen vaikeuksilta ja hän voi olla täysin epäitsenäinen, sankari on hyperaikuinen ja syntipukki on perheen sisäisen yhteisöväkivallan kohde. (Acherman 1990, 50–51.)

Alkoistin lapsi tuntee itsensä hylätyksi. Perheessä lapsi ei kykene ymmärtämään elämäntilannettaan, ja hän kokee olevansa voimaton ja puolustuskyvytön kohde kasvuympäristönsä yhteisöväkivallalle, jota hän ei voi paeta. (Acherman 1990, 52–54.)

Alkoistin lapsen vanhempien käyttäytymisen tärkein yksittäinen tekijä on epäjohdonmukaisuus. Alkoistin lapsi sopeutuu elämään itselleen epäaidoissa ja epävarmoissa rooleissa maailmassa, jossa ei ole selvää rakennetta. Alkoistin lapset eivät kykene yleensä tukemaan toinen toisiaan. (Acherman 1990, 48–51.) Huom. vanhemmat voivat olla ns. kuivia alkoisteja.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ackerman, Robert, J. 1990. Lapsuus lasin varjossa – Lapsi alkoholiperheessä. Suomentanut A-klinikkasäätiö. Helsinki: VAPK-kustannus.

Näkymättömän vammautumisen -oireyhtymä

Näkymättömän vammautumisen -oireyhtymä (myös Acting out -käyttäytyminen) on alkoistin lapsen käyttäytymismalli, jossa hänen sosiaaliset taitonsa ovat hyvät johtuen sopeutumisesta vaikeaan vuorovaikutustilanteeseen kasvuympäristössä. Lapsi omaksuu näkymättömän vammautumisen -oireyhtymässä aikuisen sosiaaliset taidot luontaista psykologista kehitysvaihettaan aikaisemmin. (Ackerman 1990, 53–54.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ackerman, Robert, J. 1990. Lapsuus lasin varjossa – Lapsi alkoholiperheessä. Suomentanut A-klinikkasäätiö. Helsinki: VAPK-kustannus.

Alkoistin lapsen tunne-elämä

Alkoistin lapsen tunne-elämä on psyykkisen järjestelmän osa, joka muodostaa hänen maailmankuvansa ja mallin sen jäsentämiseen. Alkoistin lapsi ei yleensä saa kehityksensä kannalta riittävää palautetta itsestään. Tunne-elämä on persoonallisuuden kehittymisen tärkein yksittäinen tekijä. (Acherman 1990, 55–59.)

”Tyttömme joi viinaa pullon – nyt murhe musta kotiimme tuli, tyttömme on
hanttapuli” (lähdetiedot lisätään myöhemmin).

Tunne-elämän kehittymisen edellyttää turvallisuuden tunteen kokemista. Turvallisuuden tunne edellyttää aikaisempia kokemuksia turvallisuudesta. Mikäli turvallisuuden tunne puuttuu, lapsen selviytyminen perustuu puolustusmekanimeihin. (Acherman 1990, 57–58.)

Puolustusmekanismeja ovat mm. projektio, reaktionmuodostus, regressio, repressio ja sublimaatio. Projektiossa todellisuudesta irtaudutaan heijastamalla oma kielteinen käyttäytyminen itsensä ulkopuolelle, reaktionmuodostuksessa viestitetään todellisten tunteiden vastakohtaa, regressiossa palataan aikaisemman kehitysvaiheen mukaiseen toimintaan, repressiossa rajoitetaan käyttäytymistä ja sublimaatiossa väistetään kielteisiä asioita korviketoiminnalla. (Acherman 1990, 58–59.)

Alkoistin lapsen tunne-elämän kehitys on yksilöllinen ja tunne-elämän kehityspolut ovat erilaisia. Alkoistin lapsen elämään liittyvä jatkuva psyykkinen kuormitus vaikuttaa yleensä kielteisesti tunne-elämän ja persoonallisuuden kehittymiseen. (Acherman 1990, 60.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ackerman, Robert, J. 1990. Lapsuus lasin varjossa – Lapsi alkoholiperheessä. Suomentanut A-klinikkasäätiö. Helsinki: VAPK-kustannus.

Ongelman määrittely tavoitteiden kautta -malli

Ongelman määrittely tavoitteiden kautta -malli on ristiriitaisten tavoitteiden (tarpeiden) ratkaisemiseen (konflikti) käytettävä neuvottelutekniikka, jossa määritellään ensin osapuolten tavoitteet, mietitään sitten eri ratkaisuvaihtoehtoja ja valitaan sen jälkeen paras mahdollinen kompromissi. (Ranta 2005, 92–93.)

Kun ratkaisu on toteutunut, arvioidaan sen onnistuneisuus. Ongelman määrittely tavoitteiden kautta -malli ei tuota vakioratkaisua, vaan mallia on käytettävä uuden ongelman ilmetessä huomioiden kyseisessä tilanteessa vallitsevat olosuhteet. (Ranta 2005, 93.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

Muutosaskel-malli

Muutosaskel-malli on muutoksen toteuttamisessa käytettävä työväline, jossa muutoksen eri tekijät määritellään ja saatetaan toteuttamiskelpoisiksi. Muutos voidaan toteuttaa vain pitkäjänteisellä työskentelyllä. (Ranta 2005, 67–79.)

Muutoksella tulee olla tavoite, resurssit ja toteuttamiskelpoiset osat. Muutosaskel-mallin vaiheet ovat (kronologisessa järjestyksessä):

1. määritellään positiivinen tavoite (jotain kohti, ei jostain pois)
2. varmistetaan, että muutoksen toteutuminen on omasta toiminnasta kiinni
3. määritellään muutoksen aikataulu ja resursointi
4. visualisoidaan muutos (mielikuvaharjoitus)
5. poistetaan rinnakkaiset haittatavoitteet
6. hankitaan tarvittavat resurssit
7. määritellään muutos ja jaetaan se pieniin osamuutoksiin
8. harkitaan, onko muutos siitä aiheutuvien luopumisten arvoinen
9. toteutetaan muutos. (Ranta 2005, 67–78.)

Henkilön todelliset arvot ja muutosvalmius näkyy hänen ajan- ja rahankäytössään. Muutoksen toteuttaminen helpottuu, jos käytetään "As If"-toimintatapaa. (Ranta 2005, 75). (esim. juoksuharjoittelu aloitetaan juoksijana, ei juoksentelijana).

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

Muutoksen elinkaari

Muutoksen elinkaari on jokaisessa voimakkaassa murrosvaiheessa toistuva henkilön tai organisaation vaihemalli. Henkilön sosiaaliset olosuhteet voivat estää hänen kehittymisensä etenemisen. (Ranta 2005, 63–66.)

Muutoksella saavutettu uusi tasapainotila ei ole pysyvä. Muutoksen elinkaaren vaiheet ovat (kronologisessa järjestyksessä):

1. tasapainotila (alfa; suljettu tila)
2. tyytymättömyyden tila (beta; turbulenssia)
3. romahdus ja päämäärän etsiminen (gamma; kaaos)
4. uusi tasapainotila (delta; uusi suljettu tila). (Ranta 2005, 63–66.)

Äkillinen muutos edellyttää henkilön tai organisaation hetkellistä oivallusta joka muuttaa arjen. Muutos voi tapahtua myös vähittäin. (Ranta 2005, 97–100.)

Mikäli kriisistä on opittu, uusien ongelmien aiheuttamat muutokset on helpompi selvittää. Muutoksen elinkaaren läpikäyminen tapahtuu henkilön tai organisaation omien muutosvalmiuksien sallimalla aikataululla (muutos voi jäädä tapahtumatta). (Ranta 2005, 63–66.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

Tiedostamisen taso

Tiedostamisen taso on ongelmanratkaisutyökalu, jota käyttäen samaa tilannetta voidaan tarkastella järjestelmällisesti eri näkökulmista. Eri tiedostamisen tasot ovat keskenään samanveroisia. (Ranta 2005, 33–35.)

"Minulla on vasara, kaikki ongelmat ovat siis nauloja" (esimerkki ajattelun kaventumisesta, pjo).

Tiedostamisen tasoon liittyvän kysymyksen tehtävänä antaa tietoa vallitsevasta tilanteesta. Tiedostamiset tasot ovat (aakkosjärjestyksessä):

1. arvot, uskomukset; miksi?
2. identiteetti; kuka, mikä?
3. kyvyt, osaaminen, strategia; miten?
4. käyttäytyminen; mitä?
5. ympäristö; missä, milloin?. (Ranta 2005, 33–42.)

Ongelma tulisi (yleensä) ratkaista toisella tasolla kuin se on syntynyt jotta vältetään ajattelun kaventumisen. Toimintaympäristön tunteminen parantaan kykyä selviytyä. (Ranta 2005, 41–42.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

Ongelman omistaja

Ongelman omistaja on henkilö, joka tuntee tyytymättömyyttä. Eri ongelmatyypit edellyttävät erilaisia vuorovaikutustaitoja. (Ranta 2005, 84–86.)

Ongelman omistajan määrittely auttaa valitsemaan tarkoituksenmukaisen tavan käsitellä ongelmaa. Eri ongelmanomistajatilanteet ovat:

1. minä olen tyytyväinen ja toinen on tyytyväinen (ei ongelmaa)
2. minä olen tyytymätön ja toinen on tyytyväinen; ongelman ratkaisutaito ja jämäkkyys
3. minä olen tyytyväinen ja toinen on tyytymätön; auttamistaito
4. minä olen tyytymätön ja toinen on tyytymätön; konfliktin ratkaisutaito. (Ranta 2005, 84–86.)

Ongelman omistaja määritellään kysymyksellä: ”Kenellä on ongelma / kuka on tyytymätön?” Toinen henkilö ei yleensä koe olevansa ongelma, vaikka sinun kokemuksesi mukaan hän on ongelma. (Ranta 2005, 84–85.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

Organisaation vuorovaikutustila

Organisaation vuorovaikutustila on yhteisön viestintämalli, joka kuvaa henkilöiden tapaa hoitaa vuorovaikutus. Organisaation vuorovaikutustila voi olla syyllistävä, mukautuva, tilanneherkkä tai luova. Luovassa vuorovaikutustilassa tiedonvaihdanta on ajantasaista. (Ranta 2005, 20–26.)

Syyllistävä organisaatio on tapahtumaorientoitunut ja vastaa esiin nouseviin ongelmiin niiden ilmaantuessa. Ongelma henkilöidään syntipukin kannettavaksi tavanomaisilla yhteisöväkivallan keinoilla. Työilmapiiri ja tuloksellisuus ovat syyllistävässä organisaatiossa huonoja. (Ranta 2005, 21–22.)

Mukautuva organisaatio on tapahtumaorientoitunut ja vastaa esiin nouseviin ongelmiin niiden ilmaantuessa. Ongelma ratkaistaan ilman syntipukin etsimistä, mutta uudet menetelmät ja toimintatavat eivät siirry käytettäviksi uusissa vastaavissa ongelmatilanteissa. (Ranta 2005, 23.)

Tilanneherkkä organisaatio on tilanneorientoitunut ja vastaa esiin nouseviin ongelmiin systeemiajattelun keinoin. Aikaisemmasta ongelmanratkaisusta saatu oppi pyritään siirtämään käytettäväksi uusien ongelmatilanteiden ratkaisuun. (Ranta 2005, 24–25.)

Luova organisaatio on innovaatio-orientoitunut ja kehittynyt kommunikaatio pyrkii löytämään uusia toteutettavissa olevia ratkaisuja. Luova organisaatio käyttää systeemiajattelun menetelmiä. (Ranta 2005, 25–26.)

Organisaation osaorganisaatioiden vuorovaikutustila voi vaihdella. Esim. tuotanto-osaston vuorovaikutustilaksi riittää tilanneherkkä vuorovaikutustila. (Ranta 2005, 26.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

Sähläys

Sähläys on harjoittelun toteuttamisvaiheen haittaprosessi, jossa resursseja hukataan mm. aikatauluvirheiden, välineiden etsimisen, väärän harjoitusjärjestyksen tai -tavan vuoksi. Henkilöt harjoittelevat ilman ajantasaista ja oikeaa viestintää. (Ranta 2005, 80.)

Sähläys voi aiheuttaa mm. saman harjoitteen tekemisen moneen kertaan tai osan harjoitteista jää tekemättä tai tehdään turhia harjoitteita. Sähläykseen kuluvan työajan on arvioitu työelämässä olevan 15–35 % päivittäisestä työajasta. (Ranta 2005, 80.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ranta, Ritva. 2005. Kehittyvä työyhteisö – Kehittäminen ja uudistuminen ihmisenä ja organisaationa. Jyväskylä: Yrityskirjat. ISBN 952-9660-62-6.

”Kiltistä tytöstä ei tule mestaria”

”Kiltistä tytöstä ei tule mestaria” on ilmaus, joka tarkoittaa sitä, että kiltti tyttö -oireyhtymä estää menestyksen saavuttamisen. Menestyminen edellyttää mm. pitkäjänteisyyttä ja riittävää määrää omista oikeuksista kiinni pitämistä. (Heli Rantanen teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 140–141.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-1.

Hyvästä paras -malli

Hyvästä paras -malli on organisaation suorituskyvyn lisäämiseen ja ylläpitämiseen pyrkivä liiketoimintaprosessin tehostamiskäytäntöjen kokonaisuus. Hyvästä paras -malli perustuu kurinalaisesti toimiviin johtajiin sekä kurinalaiseen ajatteluun ja toimintaa, joiden pohjalta luodaan itseään ylläpitävä huippuasema. (Collins 2010, 173–176.)

”Erinomaisuuteen panostaminen luo perustan erinomaisuudelle ja sen seurauksille” (Collins 2010, 174).

Kurinalaisesti toimiva johtaja on kunnianhimoinen, nöyrä ja yrityksen tavoitteisiin sitoutunut. Hän valitsee avaintehtäviin henkilöitä, jotka ovat ”oikeita henkilöitä oikealla paikalla” ennen kuin aloittaan toiminnan. (Collins 2010, 173.)

Kurinalainen ajattelu perustuu tosiasioiden realistiseen kohtaamiseen ja uskoon siitä, että vaikeuksista voidaan selviytyä. Huipputulos perustuu yksinkertaiseen ja johdonmukaiseen toimintatapaan, jossa tavoiteltava asia on organisaatiolle tunnetasolla tärkeä. Asian on lisäksi oltava yrityksen osaamisalueista tuottavin ja yrityksen on kyettävä olemaan sillä maailman paras. (Collins 2010, 175.)

Kurinalainen toiminta koostuu henkilökohtaisen vastuun ottavasta organisaatiokulttuurista ja pitkäjänteisestä toiminnasta organisaation tuloskunnon kehittämiseksi. Itseään ylläpitävä huippuasema perustuu jatkuvaan sopeutumiseen ja uudistumiseen organisaation perusarvojen puitteissa. (Collins 2010, 175–176.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

”Oikea henkilö oikealla paikalla”

”Oikea henkilö oikealla paikalla” on organisaatiokohtainen vaatimusmäärittely, joka kertoo henkilön soveltuvuudesta tiettyyn avaintehtävään. Tällainen henkilö on luonnostaan kurinalainen ja tuloshakuinen sekä motivoitunut sisäisten syiden vuoksi. (Collins 2010, 156–157.)

”Oikea henkilö oikealla paikalla suhtautuu intohimoisesti organisaatioonsa ja tehtäväänsä” (Collins 2010, 157).

”Oikea henkilö oikealla paikalla” omaa organisaatioon tulleessaan sen ydinarvot, on sisäistänyt henkilökohtaisen vastuun yrityksen tuloksesta ja he tekevät sen, minkä ovat luvanneet tehdä. Hän on yhteisöllinen ja ottaa henkilökohtaisen vastuun epäonnistumista. (Collins 2010, 157.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Vain kertalaukauksia (ei sarjatulta)

Vain kertalaukauksia (ei sarjatulta) on valmennusyksikön toimintakeinojen kokonaisuus, joka pyrkii ratkaisemaan suuret valmennuksen ongelmat ilman turvautumista ”ihmeeseen”. Vain kertatulta -strategia pyrkii resurssien parhaimpaan mahdolliseen käyttöön. (Collins 2010, 102.)

”Hengitä syvään. Rauhoita ajatukset. Harkitse. Keskity. Tähtää” (Vietnamin sodan veteraanin teoksessa Collins 2010, 102).

Vain kertalaukauksia on entisen Vietnamin sodassa Yhdysvaltain joukoissa toimineen upseerin toteamus viidakkosodankäyntiin ylivoimaista vihollista vastaan. Menetelmä pyrkii poistamaan valmennuksesta epäolennaisen. (Collins 2010, 102.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

”Me emme ikinä antaudu”

”Me emme ikinä antaudu” on Winston Churchillin kesäkuussa 1940 Englannin alahuoneessa esittämän puheen päälause. Niin kauan kuin henkilö tai organisaatio on toimintakykyinen toimintaympäristössään, se voi taistella olemassaolonsa puolesta. (Collins 2010, 121–124.)

”Voittaminen on jatkuvaa kompastelua, nousemista ja matkan jatkamista” (mukaillen Collins 2010, 124).

Selviytymiskamppailu perustuu ihmisiin, jotka jatkavat ponnistelujaan sinnikkäästi takaiskujen jälkeenkin. Epäonnistuminen on psyykkinen tila, ei fyysinen. (Collins 2010, 124.)

Voittaminen voi edellyttää tappioiden, kivun ja hetkellisen toimintavapauden hyväksymistä, mutta uskosta omaan kykyyn lopulta selviytyä tulee uskoa. Tulevaisuus on luotava omien ydinarvojen pohjalta ja tavoitteena rakentaa loistava urheilusaavutus. (Collins 2010, 124.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Eloonjäämiskamppailu

Eloonjäämiskamppailu on valmennusyksikön toimintakeinojen kokonaisuus, joka pyrkii kehittämään merkittäviin ja ylivoimaisiin suorituksiin pystyvän urheilijan. Urheilijan on oltava lajissaan korvaamaton. (Collins 2010, 114.)

Eloonjäämiskamppailu on mahdollista niin kauan kuin urheilijalla on käytettävissään resursseja. Nousu voidaan vaikeassakin tilanteessa rakentaa askel askeleelta. (Dick Clark teoksesta Collins 2010, 118.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Tuhovalmennus

Tuhovalmennus on valmennusyksikön toimintakeinojen kokonaisuus, joka pyrkii ratkaisemaan suuret valmennuksen ongelmat turvautumalla ”ihmeeseen”. Valmennuksen ongelmat eivät yleensä ratkea yhdellä muutoksella toimintatavoissa. (Collins 2010, 105.)

Tuhovalmennus voi tuottaa aluksi lyhyt aikaisia tuloksia. Tuhovalmennuksen piirteitä ovat mm. seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä)

1. haetaan pelastaja-valmentajaa
2. luodaan harjoitteluun vallankumous
3. uvataan kaikki mutta ei saavuteta mitään
4. muutetaan toimintarakenteita jatkuvasti
5. tehdään nopeaan läpimurtoon pyrkiviä päätöksiä yhä uudelleen
6. toimitaan hätäisesti ja paniikissa. (Collins 2010, 105–106.)

Tuhovalmennuksessa valmennuksessa toimivien on vaikea ymmärtää toiminnan tavoitteita ja heistä urheilu on vain tapa ansaita palkka. Tuhovalmennus kuluttaa organisaation taloudellisia resursseja. (Collins 2010, 106.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Pienen askelten valmennusselviytyminen

Pienten askelten valmennusselviytyminen on valmennusyksikön toimintakeinojen kokonaisuus, joka pyrkii ratkaisemaan suuret valmennuksen ongelmat ilman turvautumista ”ihmeeseen”. Valmennuksen ongelmat eivät yleensä ratkea yhdellä muutoksella toimintatavoissa. (Collins 2010, 89–95.)

Valmennuksen laadun kehittäminen ei onnistu nopeasti. Pienten askelten valmennusselviytymisen piirteitä ovat mm. seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä):

1. ei oteta perustelemattomia ja liian suuria riskejä
2. ei sitouduta yhteen heikon toimijan kanssa
3. kartetaan epävarmoja toimintamalleja ja -menetelmiä
4. keskitytään tuloksiin ja ohjataan toimintaa niiden mukaan
5. luodaan vahvistuvaa tulostasoa toisiaan johdonmukaisesti tukevilla päätöksillä
6. määritellään ydinosaaminen ja se, mikä on säilyttämisen arvoista
7. valitaan valmennuksen johtajaksi maanläheinen ja asiantunteva henkilö. (Collins 2010, 95–96.)

Valmennusorganisaatiolle ei ole olemassa yhtä ainoaa ihanteellista tilaa. Kaikki valmennusorganisaatiot ovat kompromisseja ja jokaisella niistä on ovat vahvuutensa ja heikkoutensa. Mikään organisaatio ei ole ihanteellinen kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. (Collins 2010, 87.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Epätoivoinen valmennusselviytyminen

Epätoivoinen valmennusselviytyminen on valmennusyksikön toimintakeinojen kokonaisuus, joka pyrkii ratkaisemaan suuret valmennuksen ongelmat. Valmennuksen ongelmat eivät yleensä ratkea yhdellä muutoksella toimintatavoissa. (Collins 2010, 87–88.)

Valmennuksen laadun kehittäminen ei onnistu nopeasti. Epätoivoisen valmennusselviytymisen piirteitä ovat mm. seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä):

1. kielteisten tosiasioiden kieltäminen
2. konsensus-kulttuurin korostaminen
3. laskelmointiin perustumaton järjetön riskinotto
4. päätöksentekijöiden eristäytyminen kilpailukyvyn aikaansaavista henkilöistä
5. uusien organisaatiomallien hakeminen
6. vastuusta luopuminen (syiden löytäminen ulkopuolelta). (Collins 2010, 87–88.)

Valmennusorganisaatiolle ei ole olemassa yhtä ainoaa ihanteellista tilaa. Kaikki valmennusorganisaatiot ovat kompromisseja ja jokaisella niistä on ovat vahvuutensa ja heikkoutensa. Mikään organisaatio ei ole ihanteellinen kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. (Collins 2010, 87.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Mestariasenne valmennuskommunikaatiossa

Mestariasenne valmennuskommunikaatiossa on organisaation vuorovaikutuskäytäntöjen kokonaisuus, joka mahdollistaa ajantasaisen tiedonvaihdannan. Ilman ajantasaista tiedonvaihdantaa organisaation kyky suoriutua haasteista vähenee. (Collins 2010, 83–87.)

”Kieltämisen kulttuuri vaurioittaa yritystä” (Collins 2010, 85).

”Who Says Elephants Can’t Dance?” (Loius V. Gerstnerin teos teoksesta Collins 2010, 91).

”Kilpailijat tulivat ja panivat meidät matalaksi” (Louis V. Gerstner Jr. (IBM) teoksesta Collins 2010, 85).

Mestariasenne valmennuskommunikaatiossa perustuu tosiasioiden hyväksymiseen. Mestariasenne tulee esiin mm. seuraavissa asioissa (aakkosjärjestyksessä):

1. arvostetaan ryhmän jäsenten esittämiä ajatuksia, oivalluksia ja perusteltuja näkemyksiä
2. jälkikritiikki ei hae syntipukkeja vaan ratkaisuja
3. keskustelu perustuu dataan, loogisiin väitteisiin ja tosiasioihin
4. ryhmän tekemään päätökseen sitoudutaan
5. vaikeista asioista keskustellaan
6. vastuu on yhteistä, ei personoitua
7. yhteisön etu on tärkeämpi kuin oma etu. (Collins 2010, 84.)

Organisaation tulee tunnustaa se, että se on vaikeuksissa omien toimenpiteidensä johdosta. Hankalat tosiasiat ovat olemassa, vaikka ne yritetään selitellä pois. (Collins 2010, 84.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Raha (eng. Cash)

Raha (eng. Cash) eli yrityksen maksuvalmius on yrityksen liiketoiminnan jatkumisen tärkein tekijä. Yrityksen toiminta päättyy sen käteisvarojen loppuessa. (Collins 2010, 107–109.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Collins, Jim. 2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin? (alkukielinen teos: How the Mighty Fall: And Why Some Companies Never Give In). Suomentanut Mauri Laukkarinen. Hämeenlinna: Talentum.

Nomina sunt odiosa (nimet ovat vihattavia)

Nomina sunt odiosa on latinankielinen sanomus, jonka suora käännös on ”nimet ovat vihattavia”. Sanomus on Cireron. (Tiainen, Jorma O. 1983, 843.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Tiainen, Jorma, O., 1983, Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus. ISBN 951-20-2429-2. Saatavuus: Paidaton Juoksija Oulu yksityiskokoelma.

Non possum (emme voi)

Non possum on latinankielinen sanomus, jonka suora käännös emme voi, kuvaa paavinvallan vastahakoisuutta uudistuksiin tai myönnytyksiin valtiovaltaa kohtaan. Paavi Kelmens VII:n vastaus Englannin kuningas Henrik III:n pyyntöön saada erota Katariina Aragoalaisesta. (Tiainen, Jorma O. 1983, 843.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Tiainen, Jorma, O., 1983, Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus. ISBN 951-20-2429-2. Saatavuus: Paidaton Juoksija Oulu yksityiskokoelma.

Non olet (raha ei haise)

Non olet on latinankielinen sanomus, jonka suora käännös on (raha) ei haise ts. ahne ei välitä mistä raha tulee. Vespaniuksen vastaus, kun häntä oli moitittu käymälämaksujen perimisestä. (Tiainen, Jorma O. 1983, 843.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Tiainen, Jorma, O., 1983, Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus. ISBN 951-20-2429-2. Saatavuus: Paidaton Juoksija Oulu yksityiskokoelma.

Non plus ultra (ei edemmäs)

Non plus ultra on latinankielinen sanomus, jonka suora käännön on ”ei edemmäs”. Non ultra plus tarkoittaa tilannetta, jossa saavutettu hyöty on suurin mahdollinen, ”täydellisin”. (Tiainen, Jorma O. 1983, 843.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Tiainen, Jorma, O., 1983, Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus. ISBN 951-20-2429-2. Saatavuus: Paidaton Juoksija Oulu yksityiskokoelma.

Dynaaminen satunnaisarkisto

Dynaaminen satunnaisarkisto on tietovarasto, jonka tietosisältö on täydellisesti järjestäytymätön. Termi on teatraalinen. (Cortegglami 2000, 57.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Antila, Paula, Huikkonen, Antti, Hyyppä, Aki & Järvinen, Piia. 2000. Cortegglami, Francois. Aku Ankka taskukirja; Roope-setä: kultainen Niili. Suomentanut Kirsi Fugazzato, Samuli Kaukoranta, Marisa Kongäs, Kici larmola, Riita Louhimo & Ossi Viskari. Saksa: Helsinki Media/Sarjakuvat.

Raksilan Prisma: Muslimi tönii

Torstaina 26.9.2010 Raksilan Prisman kohdalla täysin musta musliminainen käveli ensin päin punaisia ja sitten samalla vauhdilla aikoi taklata tämän juoksijan. Muslimi tunnistettiin muslimiksi siitä, että rouva oli pukeutunut hijabiin (muslimivaate) ja niqabiin (kasvot peittävä muslimivaate).

Samana päivänä pieni neekerityttö kiilasi perioululaiseen tapaan jalankulkijan päälle polkupyörällä Oulun pyöräpölijistä tunnetulla Rotuaarilla. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Raksilan Prisma: penska tönii

Sunnuntaina 22.8.2010 Raksilan Prismassa noin 5-vuotias herra turhautui, kun tämä juoksija oli kyseisen herran mielestä hänen tiellään. On varmaan käynyt liikaa Oulun Kärpästen otteluissa, kun haastaa riitaa kaupassakin. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy (Mamas Don’t Let You Babies Grown Up to Be Cowboys)

Aitta 22:ssa on karaokeluettelossa yksi Willie Nelsonin country. Tämä country on Mamas Don’t Let You Babies Grown Up to Be Cowboys, and it's only country, but I Just Loving it.

ON KURJAA, JOS POJASTAS’ KASVAA COWBOY (MAMAS DON’T LET YOU BABIES GROWN UP TO BE COWBOYS)

On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy,
kitaraa hän vain pikkaa, ajaa suurta rekkaa,
ois’ paree lakimies, tai ees’ tradenomina kaupan kassa.
On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy,
ei hän kotiin jää, ain’ tuntee ikävää
vaikk’ ois’ sylis’ armaansa pää.

Cowboyta vaikee on rakastaa, vaikeempi pitää.
En timantteja anna, kultaa, ainut on laulu tää.
Hopeinen vyönsolki, kauhtuneet farkut,
joka yö uusi päivä alkaa.
Et voi ymmärtää mua, ja jos en nuorena kuole,
vain luotas’ hämärään katoan.

On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy,
kitaraa hän vain pikkaa, ajaa suurta rekkaa,
ois’ paree lakimies, tai ees’ tradenomina kaupan kassa.
On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy,
ei hän kotiin jää, ain’ tuntee ikävää
vaikk’ ois’ sylis’ armaansa pää.

Kapakoita savuisii rakastan, ja vuoriston aamuu.
Koiranpentuja pehmeitä, lapsii ja naisii, joita sydän katuu.
Ei kaikk’ ymmärrä mua, ei kaikk’ pidä musta,
ei niitä oo silleen luotu.
On mulla mun oikeus, miehen ylpeys,
ja kun lähdet, se mulle jää.

On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy,
kitaraa hän vain pikkaa, ajaa suurta rekkaa,
ois’ paree lakimies, tai ees’ tradenomina kaupan kassa.
On kurjaa, jos pojastas’ kasvaa cowboy,
ei hän kotiin jää, ain’ tuntee ikävää
vaikk’ ois’ sylis’ armaansa pää. ((c) 1979 E. Bruce & C. Bruce.
suomalaiset sanat (c) 2010 paidaton juoksija oulu.)

À tiksu. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Yoga-miehen oikeus (Flow-tila)

Yoga-miehen oikeus on (tässä) joogan oppimisessa noudatettava kahdeksanosainen tie. Yoga-miehen oikeuden tavoitteena on flow-tila (samadhi). (Rauhala 1986, 21–25.) Termi on epävirallinen ja sanaleikki ( oui, crétins ! – We will rock you, all of you, rock off!).

Flow-tilaa ei tule asettaa asiaksi, jonka jokaisen tulisi saavuttaa. Hiljaistumisen tavoitteita voidaan saavuttaa eriasteisesti. Henkisessä kasvussa on tärkeintä pyrkimys hyvään ja kasvun ilmeneminen elämässä. (Rauhala 1986, 118–125.)

Yoga-miehen oikeuksia käytetään hiljaistumisharjoituksessa samanaikaisesti ja harjoituksen edistyminen edellyttää aikaisempien taitojen hallintaa. Yoga-miehen oikeus koostuu seuraavista taidoista (oppimisjärjestyksessä):

1. pidättyvyys (yama)
2. itsekuri (niyama)
3. asento (asana)
4. hengitys (pranayama)
5. aistien hallinta (pratyahara)
6. keskittyminen (dharana)
7. hiljaistuminen (dhyana); esiflow-tila (kokija-koettu jaottelu säilyy)
8. flow-tila (samadhi; kokija-koettu jaottelu katoaa). (Rauhala 1986, 21–25.)

Hiljaistumisen aikaana yoga-mies tyhjentää tajuntansa kaikista tavallisen arkielämän sisällöistä (eng. voidness). Mielen hiljaistaminen on välitavoite, jonka kautta pyritään flow-tilaan (autuaalisuus, hurmio, onnellisuus) (eng. ultra-cogitative, ultra = lat. tuolla puolen, cogitative = ajatteleva). Esiflow-tilassa kohdetta ei käsisteellistetä, mutta tapahtumilla on aika ja paikka. Flow-tilan toisessa vaiheessa kokijan tajunta ja tarkkailtava kohde ovat sama asia. (Rauhala 1986, 22–24.)

Flow-tilaan voidaan tuoda sisältö, kohde tai idea ilman käsitteellistä erittelyä. Tajunta on samastunut kohteen kanssa riippumatta siitä, onko se konkreettinen tai ideaalinen. Psyykkis-reaalisessa mielessä minä tai ego ei ole flow-tilassa olemassa. (Rauhala 1986, 24.)

Flow-tilaa ei voida saavuttaa tavoittelemalla sitä ja sen kuvaaminen ei ole sanallisesti mahdollista, koska ajattelu on Flow-tilassa esikielellisellä tasolla. Flow-tila esittäytyy aidosti vain harjoittajalleen. (Rauhala 1986, 31–32.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.

Sisäistymispsykologia

Sisäistymispsykologia on sisäistymismenetelmiä käyttävä hoitomuoto, jossa mm. poistetaan mielen haitalliset sisällöt (kielteinen kokeminen ja kokemistavan häiriöt) ja annetaan mielen automaattisen korjausjärjestelmän muuttaa ihmisen toiminta tilanteessa tarkoituksenmukaiseksi. Sisäistymisen suorittaa ongelmista kärsivä henkilö itse muokaten maailmankuvansa merkityssuhteita paremmin toimiviksi. (Rauhala 1986, 84–96.) Termi on epävirallinen.

Sisäistyminen voi edistää aitoa yksilöllisyyttä, jossa henkisyys on ihmiskeskeistä. Sisäistymispsykologia pyrkii murtamaan kaavamaisia kokemustapoja. Sisäistämispsykologiassa opastaminen on hyvin vähäistä ja henkilön on itsetutkiskellen, itsenäisesti ja yksin ratkaistava ongelmansa. (Rauhala 1986, 89–91.)

Sisäistyminen on länsimaissa psyykkisesti normaalien ihmisten menetelmä kehittää itseään ja ennaltaehkäistä psyykkisiä ja psykosomaattisia häiriöitä. Sisäistyminen tulisi voida suorittaa ilman julkisen terveydenhuollon psykolääkkeellistä valvontaa. Kaikki eivät hyödy sisäistymisestä. (Rauhala 1986, 99 ja 109.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.

Sisäistymisen (meditaation) strategia

Sisäistymisen strategia on se tapahtumisperiaate, jolla sisäistyminen tapahtuu. Sisäistymisen strategia motivoi ja suuntaa sisäistymistä sekä määrittää sen, miten kokeminen ja sen kehittäminen tapahtuu. (Rauhala 1986, 49.)

Sisäistymisen strategia antaa tavoitteen ja ulottuvuuden jossa sisäistyminen tapahtuu. Sisäistymisen strategiat ovat:

1. yksilön suorittama tajunnan sääntely
2. yksilön suorittama elintoimintojen sääntely
3. uskonnollinen kokemus (tajunnan täyttäminen jumalalla)
4. Flow-kokemus (tajunnan täyttäminen henkisyydellä; epäpyhä autuuden, jumaluuden ja pyhyyden kokemus). (Rauhala 1986, 49–52 ja 82 ja 110–114.)

Yksilön suorittama tajunnan tai elintoimintojen sääntelyssä sisäistyminen sijoittuu kaikissa vaiheissaan kokonaisuudessaan ihmisen kehon ja mielen muodostaman kokonaisuuden sisään. Saavutetut tulokset ilmenevät ensi tajunnan ja sen välityksellä kehon orgaanisten prosessien eriasteisena hallintana. (Rauhala 1986, 50.)

Tajunnan täyttäminen jumalalla on kokemus, jossa arkikokemus ylitetään ja haetaan tiedostetusti ja aktiivisesti Jumala-yhteyttä. Tajunnan täyttäminen jumaluudella on kokemus, jossa arkikokemus ylitetään ja haetaan tiedostetusti jumalasta riippumatonta henkisyyden tilaa. Henkisyyden kokemusta voidaan käyttää sisäistymisessä ilman uskonnon aiheuttamia ongelmia. (Rauhala 1986, 50–52.)

Strategian määrää yleensä sisäistymistekniikka, vaikka se ei ole sitoja. Sisäistymisen strategiaa kuvaavat parhaiten sen aikaansaamat tulokset. Kaikki eivät hyödy sisäistymisestä. (Rauhala 1986, 49 ja 109.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.

Sisäistymisen mielisairausriski

Sisäistymisen mielisairausriski on hiljaistuvan (tai mietiskelevän) henkilön todennäköisyys saada mielenterveyden häiriö harjoituksen aikana. Säännöllisesti sisäistyvän mielisairausriski on muuta väestöä alhaisempi. (Rauhala 1986, 96–99.)

"Tullakseen jousiampujaksi ihmisen on kuljettava mielensä mustimpien laaksojen kautta" (zensanonta, ei teostietoja).

Mikäli henkilö pyrkii ratkaisemaan vaikean elämäntilanteen sisäistymistä harjoittamalla ja tuntee psyykkisen vakautensa epävarmaksi, hänen tulisi ennen sisimpänsä kohtaamista hakeutua psyykkisiä häiriöitä tuntevan sisäistymisohjaajan ohjaukseen. Mm. akuutti tuska-, sekavuus- ja masennustila sekä psykoosi ovat yleensä tiloja, joiden aikana sisäistyminen voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikkakin sisäistyminen voi myös joissakin tapauksissa parantaa mielenterveyden laatua. (Rauhala 1986, 96–99.)

Mielisairauden voi laukaista mikä tahansa elämäntilanteen muutos (mm. rakastuminen, työylennys, uskoon tuleminen). Jos henkilö on hakeutunut sisäistymisharjoitteluun vaikean elämäntaidollisen ongelman vuoksi, hänen mielisairausriskinsä voi realisoitua, mutta sisäistyminen ei ole silloin ensisijainen syy. (Rauhala 1986, 96–99.)

Sisäistyminen on länsimaissa psyykkisesti normaalien ihmisten menetelmä kehittää itseään ja ennaltaehkäistä psyykkisiä ja psykosomaattisia häiriöitä. Sisäistyminen ei sovi kaikille. Sisäistymisen harjoittelu tulisi voida suorittaa ilman julkisen terveydenhuollon psykolääkkeellistä valvontaa. (Rauhala 1986, 99.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.

Sisäistyminen (meditaatio)

Sisäistyminen (meditaatio) on henkilön sisäistä eheyttä parantava harjoitus. Sisäistymisen päämuodot ovat hiljaistuminen (tiedostava ja tarkkaileva sisäistyminen) ja mietiskely (sisältöön keskittyvä sisäistyminen). Sisäistymisen tavoitteena on mielen rauhoittaminen, tajunnan hallinta, keskittyneisyys ja sisäinen hiljaisuus. Sisäistymismuotoja on eri kulttuureissa lukuisia. (Rauhala 1986, 53–61.)

Hiljaistumisessa tajunta on valpas ja avoin kaikille sisältä tai ulkopuolelta tarjoutuville vaikutteille. Huomio kiinnitetään kaikkeen juuri parhaillaan tapahtuvaan puolueettomana tarkkailijana. Uskotaan, että hiljaistumalla ihminen vähitellen vapautuu mekaanisesta ja pakonomaisesta todellisuuden jäsentämisestä saavuttaen aidon, luovan ja vapaan tietoisuuden. (Rauhala 1986, 54–55.)

Mietiskelyssä keskitytään yhteen kohteeseen tai asiaan. Mielen täyttävä sisältö voi olla ulkomaailman todellinen esine tai mielen sisäinen ja ideaalinen kohde. Mielen sisältö voi aihe, jota mietiskelyssä pyritään syventämään ja kehittämään tai mietiskelyn teknillinen apuväline (esim. mantra). (Rauhala 1986, 54.)

Mietiskelyn minää muokkaava sisältö voi olla mm. Kristus (ortodoksit, roomalaiskatoliset), Buddha (buddhalaisuus) ja esim. rentoutus ja mielikuvaharjoitelu (TM-mietiskely). Zen-sisäistymisessä eli hiljaistumisessa tai TM:n eräissä muodoissa sisäistymisessä mieli pyritään puhdistamaan haitta-ajatuksista (ajatuksista, jotka häiritsevät sisäistä hiljaisuutta). (Rauhala 1986, 53–61.)

Sisäistyminen on länsimaissa psyykkisesti normaalien ihmisten menetelmä kehittää itseään ja ennaltaehkäistä psyykkisiä ja psykosomaattisia häiriöitä. Sisäistyminen tulisi voida suorittaa ilman julkisen terveydenhuollon psykolääkkeellistä valvontaa. Kaikki eivät hyödy sisäistymisestä. (Rauhala 1986, 99 ja 109.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.

Määräpainotteinen ihmissuhdestrategia

Määräpainotteinen ihmissuhdestrategia on länsimaiseen elämäntapaan kuuluva ajattelumalli, jossa vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on tärkeämpää kuin vuorovaikutuksen sisältö. Ihmissuhteet ovat tällöin pinnallisia, kiireisiä, levottomia, kilpailevia ja turruttavan viihteellisiä. (Rauhala 1986, 93–96.)

”Puuhastelumaailma on mukava paikka, Puuhastelumaailma on "iloinen", / uuhastelumaailmassa vietät vaikka koko elämän hukaten” (ei tekijätietoja, ei teostietoja).

Määräpainotteinen ihmissuhdestrategiaan kuuluu yksinäisyyden ja itsensä kohtaamisen pelko. Määräpainotteisessa ihmissuhdestrategiassa sosiaalinen aktiivisuus, ”osallistuminen”, on merkittävämpää kuin se, mihin ja miten osallistutaan. (Rauhala 1986, 93–96.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rauhala, Lauri. 1986. Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9.

Hyppy hetkeen

Hyppy hetkeen on tavanomaisen elämän ja flow-tilan siirtymävaihe, jossa mieli ja tarkkaavaisuus kiinnitetään kokonaisuudessaan flowtoimintaan. Flowtoiminta tulisi aloittaa iloisena, rentona ja luottavaisena, flowtoiminta on vakavaa leikkiä, mutta silti vain leikkiä. (Leea Klemola (näyttelijä) teoksesta Ojala 1995, 208.)

"Mutta, kun on se tunne" (Sari Kaasinen (esittäjä) teoksesta Ojala 1995, 148.)

Hyppy hetkeen on tunne joka nostaa adrenaliinin korkeammalle ja vaatii keskittymään. Se muuttaa ryhdin, kävelytyylin ja koko olemuksen ja se vie mukanaan. (Sari Kaasinen (esittäjä) teoksesta Ojala 1995, 143–148.)

Hyppy hetkeen edellyttää alttiutta ja luottamusta, jotka ovat vaikeita erityisesti vasta-alkajalle. Hetkessä kiinni oleva henkilö lepää hetkessä ja hänen havaintokykynsä paranee. Henkilö on tietoinen kaikesta tarpeellisesta. (Leea Klemola (näyttelijä) teoksesta Ojala 1995, 206–207.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ojala, Raija (toim.) 1995. Esiintyjä – taiteen tulkki ja tekijä. Porvoo: WSOY. Saatavuus. OAMK Liiketalouden yksikön kirjasto.

Näennäisiloisuus

Näennäisiloisuus on rooli, jossa näytellään (teeskennellään) onnellista siitä huolimatta, että tilanteeseen ei liity henkilön kannalta aitoa iloa. Yhdysvaltalaisen kulttuurin eräs tunnuspiirre on näennäisiloisuus ja siihen kuuluva ikuinen hymyileminen. (Lampikoski & Miettinen 1999, 114–115.)

”Älä koskaan luota hymyilevään kissaan tai Kimmo Kentalaan” (tuntematon, Toholampi).

Näennäisiloisuutta käytetään (jatkuva hymyileminen) sosiaalisessa tilanteessa oman epämiellyttävän olon peittämiseen. Henkistä väkivaltaa käyttävä henkilö voi suojautua luomassaan väkivaltatilanteessa hymynsä taakse, jolloin väkivallan kohteen on yleensä vaikea puolustaa itseään.

Näennäisiloisuus voi ilmetä myös ikävien tosiasioiden kieltämisenä. Tällöin henkilö ei valmistaudu kohtaamaan ongelmia tai hakemaan niihin rakentavia ratkaisuja niiden ilmetessä. Tunne-elämältään kypsä henkilö on aidosti iloinen ja aidosti murheellinen tai vihainen. (Lampikoski & Miettinen 1999, 114–115.)

Ikuinen hymy on sosiaaliseen rooliin kuuluva naamio, joka ei tee ketään onnelliseksi. Aito hymy syntyy silloin, kun ihminen ajattelee iloa tuottavia asioista. Tällöin hymyilevät sekä suu että silmät. Aito nauru syntyy silloin, kun ihminen ajattelee hauskoja asioita. (Lampikoski & Miettinen 1999, 114–115.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Kuoppa

Kuoppa on juoksijan (tai muun henkilön) innokkuuden määrän väliaikainen alenema (mm. masennus). Kuoppa tulee kohdata, kokea ja käsitellä ja käyttää sen antama tieto oman osaamisensa kehittämiseen. (Minna Tervamäki teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 113–114.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Saavuttava juoksuharjoittelu

Saavuttavan juoksuharjoittelu on juoksijan tavoitteidensa eteen tekemän harjoittelun malli joka muodostuu juoksijamielen, T.U.R.H.A.-asenteen, kehon ja yhteisön muodostamassa toimintaympäristössä. Harjoituksen aikana juoksijamieli, T.U.R.H.A.-asenne ja keho toimivat saumattomassa yhteistyössä kehittyen harjoittelun myötä juoksuvaistoksi.

Saavuttavassa juoksuharjoittelussa harjoitus kehittää juoksutietoja, juoksutaitoja ja juoksusuorituskykyä ja päinvastoin. Saavuttava juoksuharjoittelun kokonaiskehyksenä on juoksijan oma elämä.

T.U.R.H.A.-asenne

T.U.R.H.A.-asenne on juoksijan saavuttavan juoksuharjoittelun toivosta, uskosta, rakkaudesta, hiljaistumisesta ja armollisuudesta koostuva juoksijamielen ja kehon kansaa vuorovaikutuksessa oleva harjoitteluelämänkatsomus. T.U.R.H.A.-asenne toimii juoksuharjoituksessa yhdessä kehon ja mielen kanssa kehittyen juoksuvaistoksi.

Sisukkuus

Sisukkuus on saavuttajalle tärkeä ominaisuus. Samaan merkitseviä sanoja ovat mm. hellittämättömyys, kestävyys, lannistumattomuus, periksiantamattomuus, sinnikkyys ja sitkeys. Tavoitteen toteuttaminen edellyttää ponnistelua jääräpäisesti oikeaan suuntaan. (Lampikoski & Miettinen 1999, 140–141.)

”Ihmisen on elettävä, rakastettava, opittava ja jätettävä jälki olemassaolostaan” (mukaillen Stephen Covey (First things First) teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 156.)

"Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia" (Paidaton juoksija oulu).

Sisukkuuteen kuuluu kestää murtumatta innostuneisuuden myrkyttäjien alentavia ja halventavia mielipiteitä. Saavuttaja jatkaa niistä huolimatta kohti päämääräänsä. (Lampikoski & Miettinen 1999, 150.)

Päämäärän saavuttaminen tapahtuu portaittaisesti edeten. Ponnistelu voi olla pitkiä aikoja tuloksetonta ja edistyminen vähäistä. Tavoitteen toteutuminen tapahtuu hitaasti ja se on pitkä ja tuskallinen tie. (Lampikoski & Miettinen 1999, 149.)

Sisukkuus voi olla tuloksetonta. Jos kova työnteko ei johda tavoitteisiin (kuten voi olla aloilla, jolla menestyminen riippuu paljolti erityislahjakkuudesta), tulisi harkita alan vaihtoa tai uutta tavoitteenasettelua. (Lampikoski & Miettinen 1999, 146–149.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Sadan prosentin energiankäyttö

Sadan prosentin energiakäyttö on kuvaa saavuttajan keskittyneisyyttä tehtäviensä hoitamiseen. Kohtuullisen hyvä tulos syntyy kymmenen prosentin energiankäytöllä, loput 90 prosenttia tarvitaan huippusuorituksen aikaansaamiseen. (Hannu Aravirta teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 63–65).

”Jos sinulla on suuret lahjat, / uutteruus parantaa niitä; / jos vain keskinkertaiset lahjat, / uutteruus kompensoi puutteitasi” (Joshua Reynolds teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 66).

”Toimi kuin epäonnistuminen olisi mahdotonta” (Dorothea Brande teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 101.)

”Tärkeintä elämässä on ymmärtää, että elämässä on useita tärkeitä asioita” (Maarit Tastula teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 42.)

Keskinkertaisista lähtökohdista saavutuksiin pyrkivä henkilö voi uutteruudella kompensoida heikkouksiaan lähes millä elämän alalla tahansa. Aika tulee käyttää työntekoon, ei itsesääliin, tekosyiden keksimiseen tai vastuun siirtämiseen muille. (Lampikoski & Miettinen 1999, 66–67.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Saavuttamisen hinta

Saavuttamisen hinta on juoksijan (tai muun henkilön) tavoitteidensa eteen tekemien luopumisten kokonaismäärä. Saavuttamisen hinnan tulisi olla saavuttajan arvion mukaan kohtuullinen. (Lampikoski & Miettinen 1999, 108–109.)

Saavuttamiseen liittyvä innostuneisuus auttaa yleensä tekemään merkittävät päätöksen saavuttamista edesauttavalla tavalla. Saavuttamisen hinta voi olla liian suuri silloin, jos henkilö jättää tärkeitä elämän tasapainoon kuuluvia asioita pois elämästään tavoitteidensa vuoksi. (Lampikoski & Miettinen 1999, 109.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Mahdollisuuteen tarttuminen

Mahdollisuuteen tarttuminen on saavuttavan ihmisen noudattama menettelytapa, jolla hän pyrkii käyttämään hyödyksi elämän tarjoaman tilaisuuden sen sisältämästä tietoisesta riskistä huolimatta. Yleensä suuret mahdollisuudet muodostuvat useita pienistä mahdollisuuksista (heikot signaalit). (Lampikoski & Miettinen 1999, 68–69.)

”Kukaan suuri ihminen ei koskaan valita tilaisuuksien puuttumista” (Ralph Waldo Emerson teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 68).

”Mikään ei ole niin voimallinen kuin idea, jonka aika on koittanut” (Victor Hugo Emerson teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 68).

Tilaisuus on toisinaan luotava omalla työllä. Jokaisen saavuttavan ihmisen elämässä on vaihe tai oivallus, joka on vienyt elämää kohti omaa tavoitetta. (Lampikoski & Miettinen 1999, 68–70.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Tietoinen valinta

Tietoinen valinta on päätöksentekotapa, jossa ihminen keskittyy muuttamaan niitä asioita, joihin voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Tietoisesti valitseva ihminen on ottanut vastuun omasta elämästään ja on intuitiivinen ja luova. Elämä on jatkuvaa päätöksentekoa. (Lampikoski & Miettinen 1999, 57–62).

”Vastuu. Irrotettava taakka, joka voidaan helposti nostaa Jumalan, /../ harteille. /../” Ambrose Bierce teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 61.)

”Elämä on kuin korttipeli. Jokaisen pelaajan on hyväksyttävä ne kortit, jotka elämä hänelle jakaa. Mutta kun kortit ovat kädessä, pelaajan on itse ratkaistava, miten niillä pelaisi voittaakseen pelin” Voltaire teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 20–21.)

”Olosuhteet eivät tee kenestäkään heikkoa tai vahvaa. Olosuhteet näyttävät sen, mihin ihmisestä on” (Tuomas Kempiläinen teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 59.)

Tehtävän epäonnistumisen jälkeen tulee yrittää uudelleen, aina voi tehdä jotain. Huonoon tulokseen on olemassa syyt, mutta sellaisten syiden syyttäminen, jotka eivät ole todellisia syitä on ajanhukkaa. (Pauli Kiuru teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 61.)

Tietoisesti valitsevalle toimintatavalle on vastakohta olosuhteiden armoille jättäytynyt henkilö, ikävien asioiden kohde. Olosuhteiden armoille jättäytynyt henkilö pitää vastoinkäymisiään ulkoisten tekijöiden (esim. perimä, syntyperä, puoliso, johtaja, tähdet, huono onni, Jumala, kohtalo, yhteiskunta, vanhemmat, koulujärjestelmä jne.) aiheuttamina. (Lampikoski & Miettinen 1999, 61–62).

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Virhekäsittely

Virhekäsittely on (tässä) menettelytapa jolla elämässä ilmenneet erehdykset ja epäonnistumiset hyväksytään ja niistä otetaan oppia. Virhe on aina suhteellinen asia, jolloin sen haitallisuuteen vaikuttaa määrittelijänä toimiva henkilö ja käytetty mitta-asteikko. (Lampikoski & Miettinen 1999, 129–130.)

”Ei pidä jäädä tuleen makaamaan” (suomalainen sotilassanomus, kapteeni Rautio, Rovaniemi 1980).

”Virhe muuttuu erehdykseksi vasta kun kieltäydyt korjaamasta sitä” (O. A. Batista teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 129).

”Viisasta ihmistä ei tunne siitä, että hän ei tee virheitä, vaan siitä, että hän ei tee samaa virhettä uudestaan” (Sir Winston Chuchill teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 144–145).

Asioita, joihin voi vain sopeutua ovat mm. sää, epäonnistumiset (tappiot), taloudellinen tilanne, oma ikä ja muiden mielipiteet. Virhekäsittelyä käyttäen virhetilanne muutetaan saavutusta kohti vieväksi ajatteluksi ja toiminnaksi. (Lampikoski & Miettinen 1999, 120–122.)

Epäonnistuminen voidaan ymmärtää oikeaan suuntaan tehdyksi mutta lyhyeksi jääneeksi askeleeksi. Epäonnistumisen kuuluvat elämään ja asiat tulee pyrkiä tekemään lähes virheettöminä mutta ei täysin virheettöminä. (Lampikoski & Miettinen 1999, 129–130.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Vaihtolämpöinen itseluottamus

Vaihtolämpöinen itseluottamus on ilmaisu, joka kuvaa itseluottamukselle ominaista taipumusta vaihdella nopeasti. Itsetunto muuttuu hitaasti. Vaihtolämpöinen itseluottamus on tavanomainen ilmiö julkisuudessa esiintyville taiteilijoille ja urheilijoille. (Lampikoski & Miettinen 1999, 130–131.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Pelkopuuro

Pelkopuuro on saavuttamattomalle henkilölle ominainen epäilystä ja pätemättömyyden tunteesta muodostuva innostuneisuuden myrkyttäjä. Pelkopuuro aiheuttaa epäonnistumisen pelon joka johtaa kyvyttömyyteen ottaa laskelmoituja riskejä ja tehdä päätöksiä. (Lampikoski & Miettinen 1999, 138–139.)

”Lasse Viréniltä puuttui tulevaisuuden pelko, häviämisen pelko” (Rolf Haikola teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 138).

Pelkopuuroon liittyvät kielteiset tunteet vaikuttavat kielteisesti ajatteluun, kehoon ja toimintakykyyn. Toiminta ilman innostuneisuutta on aina tehokkuudeltaan ja tuloksiltaan heikkoa. (Lampikoski & Miettinen 1999, 138–139.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Innostuneisuuden myrkyttäjä

Innostuneisuuden myrkyttäjä on henkilö, joka pyrkii estämään juoksijaa (tai muuta henkilöä) saavuttamasta tavoitteensa. Innostuneisuuden myrkyttäjä voi olla kuka tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa. Jos innostusta tuottava asia on perinpohjaisesti pohdittu, realistinen ja uskomisen arvoinen, innostuneisuuden myrkyttäjä tulee jättää vaille huomiota. (Lampikoski & Miettinen 1999, 111–112.)

”Et voi, ei se onnistu, olet liian tyhmä / ruma / nuori / vanha / pieni / iso / kömpelö / pitkä / lyhyt / kokematon / kokenut / nainen / mies, sinulla ei ole riittävää koulutusta” (Lampikoski & Miettinen 1999, 126.)

Lapsuudessa myrkytetään suurin osa ihmisen innostuneisuudesta. Britanniassa lapselle annetaan 18 ensimmäisen ikävuoden aikana myrkyllistä palautetta 230 000 kertaa ja innostavaa palautetta 30 000 kertaa. Suomessa tilanne on vastaava. (Lampikoski & Miettinen 1999, 125–126.)

Innostuneisuuteen pystyvä saavuttaja pystyy intuitiivisesti tunnistamaan innostuneisuuden myrkyttäjän. Tällöin hän suuntaa huomionsa välittömästi haitta-ajatuksia lisäämättömiin asioihin ja ajatuksiin suojellakseen mieleltään. (Lampikoski & Miettinen 1999, 115.)

”Älä kävele päässäni likaisilla jaloilla” (Zen-opettaja, ei teostietoja).

Innostuneisuuden myrkyttäjällä on kielteinen asenne itseään ja elämää kohtaan. Joskus esitetty mielipide voi olla sisältää asian, jota ei ole otettu huomioon. Innostuneisuuden myrkyttäjien seuraa tulisi välttää ja hakeutua asiallisten ihmisten seuraan. (Lampikoski & Miettinen 1999, 112 ja 115–116.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Innottomuuden iteraatio

Innottomuuden iteraatio on häviäjäasenteeseen pohjautuva saavuttamattoman kielteisyyteen perustuva mielen ja toiminnan ristiriitaisiin päämääriin perustuva tuotantoprosessimalli. Innottomuuden iteraatiossa innottomuus estää saavuttamasta päämäärän ja se edelleen tuottaa innottomuutta ponnistella kohti uusia päämääriä. (Lampikoski & Miettinen 1999, 113–124.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Innostuneisuuden iteraatio

Innostuneisuuden iteraatio on mestariasenteeseen pohjautuva saavuttajan myönteisyyteen perustuva mielen ja toiminnan samansuuntaisuuteen perustuva tuotantoprosessimalli. Innostuneisuuden iteraatiossa innostuneisuus auttaa saavuttamaan päämäärän ja se edelleen tuottaa innostuneisuutta ponnistella kohti uusia päämääriä. (Lampikoski & Miettinen 1999, 113–124.)

”/../ Siitä tuli tappo, mulla oli ihan tajuton lataus päällä. /../ Olin eka heittäjä ja täräytyin heti 28,50, uuden olympiaennätyksen. Käännyin katsomaan jätkiä, että onko enough?” (Mika Saleva Barcelonan 1992 paraolympialaisten miesten keihään voittoheitosta teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 135–135.)

”Kun lähretähän hiihtämähän [kilpailussa], siinä pitää olla tappamisen meninki” (Juha Mieto, ei lähdetietoja).

Innostuneisuuden iteraatio edellyttää toimivaa virhekäsittelyä. Asioita, joihin voi vain sopeutua ovat mm. sää, epäonnistumiset (tappiot), taloudellinen tilanne, oma ikä ja muiden mielipiteet. Virhekäsittelyä käyttäen virhetilanne muutetaan saavutusta kohti vieväksi ajatteluksi ja toiminnaksi. (Lampikoski & Miettinen 1999, 120–122.)

Saavuttaminen perustuu omaan kehittymisenhaluun ja merkitykselliseen tehtävään. Innostuneisuuden iteraatio edellyttää rohkeutta rakastaa itselleen tärkeäksi koetun asiaa. Tämän jälkeen saavuttaja ohjaa toimintaansa intuitionsa pohjalta ja hän osaa sulkea pois ulkopuolisten tuottamat haitta-ajatukset. Saavuttaja on oman asiansa asiantuntija. (Lampikoski & Miettinen 1999, 156–158.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Elinikäinen innostuneisuus

Elinikäinen innostuneisuus on juoksijan (tai muun henkilön) sisäisistä päämääristä syntyvä voimakas ja pysyvä innostuneisuus jonka johdosta hän kykenee kehittymän ja lisäämään tietämystään tärkeäksi kokemistaan asioista (Lampikoski & Miettinen 1999, 171–172). Elinikäiseen innostuneisuuteen kuuluu vasta-alkajan asenne.

”Mitä meillä on takanamme / ja mitä meillä on edessämme / merkitsee vähän verrattuna siihen / mitä meillä on sisimmässämme” (R. W. Emerson teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 183).

”Pyri oppimaan jotakin kaikesta ja jostakin kaikki” (Thomas Henry Huxleyn hautakirjoitus teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 179).

”Ihminen ei lopeta leikkimistä koska tulee vanhaksi. Ihmisestä tulee vanha, koska hän lopettaa leikkimisen” (ei tekijätietoja, ei teostietoja.)

Juoksijan (ja muun henkilön) tulee koko ajan etsiä uusia piirteitä kyvyistään. Päämäärien saavuttaminen perustuu vahvojen ominaisuuksien vahvistamiseen ylivoimaisiksi. Heikot ominaisuudet tulee korjata vain silloin, kun ne häiritsevät valitun päämäärän saavuttamista. (Lampikoski & Miettinen 1999, 173–175 ja 179–181.)

Saavuttaminen on elinikäistä kasvua, muutosta ja sopeutumista. Henrik Dettmann (mukaillen): ”Mestarin tehtävä on saada vasta-alkaja näyttämään hyvältä”. (Lampikoski & Miettinen 1999, 180–181).

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Elämän pieni asia

Elämän pieni asia on juoksijan (tai muun henkilön) käyttämä mielihyvää tuottava asia. Elämän pieni asia lisää innostuneisuutta, vähentää juoksijan tuntemaa stressiä ja niitä tulisi olla elämässä säännöllisesti, useita ja usein. (Lampikoski & Miettinen 1999, 95–96.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.

Innostuneisuus

Innostuneisuus on juoksijan (tai muun henkilön) sisäisistä päämääristä syntyvä voimakas saavuttamisen tahto. Innostuneisuus vähentää juoksijan tuntemaa stressiä ja hänen tulisi olla elämässä innostunut säännöllisesti ja usein. (Lampikoski & Miettinen 1999, 106–107.)

”Innostus on sielunkyky, joka sytyttää muut sielunkyvyt täyteen toiminnan liekkiin” (Sylvia Stitt Edwards teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 106).

"Lapsi on terve, kun se leikkii. Kun lapsi ei lopeta, lapsi on sairas" (kyynistesti innostuneisuudesta, ei tekijätietoja, ei teostietoja.)

”Älä tee vain parhaasi, vaan tee kaikki mitä on tehtävissä” (Sir Winston Churchill teoksesta Lampikoski & Miettinen 1999, 68).

”Kukaan ei niin vanha kuin se, jolta on kaikonnut innostus” (H. D. Thoreau teoksesta
Lampikoski & Miettinen 1999, 121).

Toivominen on tuloksetonta päiväunelmointia, mutta innostuneisuus johtaa tulokselliseen toimintaan. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sitoutumista ja suurta päättäväisyyttä aikaansaada jotakin merkittävää. (Lampikoski & Miettinen 1999, 106–107.)

Juoksija (tai muu henkilö) joka tuntee harjoitellessaan ja elämän rutiinitehtävissä innostuneisuutta on saavuttanut yhden terveen minätilan kulmakiven. Saavuttava ihminen nauttii jokaisesta elämästään hetkestä, koska hän tekee koko ajan sitä, mitä hän tahtoo tehdä. (Lampikoski & Miettinen 1999, 62–63.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lampikoski, Timo & Miettinen, Pauli. 1999. Voitto – Taito ja tahto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-16044-3.